Tänään onnistuin:

• Lopettamaan työt ajoissa
• Juoksemaan ensimmäisen virtuaalisen lenkin omalla matolla, Zwiftillä ja Strydillä. Toimii hienosti!

On muutenkin jotenkin ollut helpompi keskittyä hetkeen.

Kerrankin hyvä maanantai.

Aika vaan kuluu eteenpäin. Päivät valuvat jonnekin.

Lauantain taistelin migreenin jälkioireita vastaan, melkein meinasi pukkaa rebound-migreeniä, eli toistuvaa kohtausta. Ei ole kovin herkkua kärsiä migreenistä monta päivää putkeen. Tämä kertoo ehdottomasti liian rankasta työviikosta, kuten jo perjantaina epäilin.

Olen ollut koko viikon tehokkaasti uutispimennossa. Kun algoritmisome koittaa ummistaa silmät tarjoamalla lähinnä lässynläätä, pelottavia robotteja tai muuta köntsäkontenttia, algoritmiton some paljastaa todellisen maailman tilan. Onneksi Trumpia ja Muskia vastaan protestoidaan.

Veera kysyy ”oletko kunnossa?”. Ei tunnu siltä, että olisin. On hieman liikaa tekemistä ja kehittämistä, niin vapaa-ajan projekteissa kuin työjutuissakin. Samaistun Janne Katajaan, kun hän kertoo uutuuskirjassaan Loppuunmyyty, kuinka ei osaa olla tekemättä mitään ja Bulgarian väkisin kalenteriin laitettu lomamatkakin menee lähinnä työnteossa. Jos työ on niin kivaa ja on jatkuvasti ideoita, tuntuu tyhjältä ”olla vaan”? Ehkä tekeminen on minunkin kohtaloni.

Siksi onkin ristiriitainen olo, kun kroppa pakottaa lepäämään. Levon tarveen hädin tuskin tunnistaa…

Ristiriitainen olo vähän kaikesta muustakin. Kotiasiat ovat onneksi hyvin. On mukavaa käydä vaimon kanssa treffeillä ulkona kaksi kertaa viikossa. En toisaalta tiedä edes kaipaanko hirveästi muuta. Lapset kasvavat, tietokoneet ja tekniikka ovat edelleen keskiössä, koodi luistaa, yrityskin näyttää toivottavasti pärjäävän.

Ehkä minä toivon jonkin verran lisää energiaa ja töiden ulkopuolista aikaa. Vapaa-ajan projekteille ei ole jäänyt yhtään virtaa. Eilen huomasin, miten mukavaa on pelata Baldur’s Gate 3:sta ilman aikarajoituksia.

Tehtävälista on aika täynnä ensi viikkoa ajatellen. Pohdin esimerkiksi tämän lokikirjan kehitystä, mutta moni toiminnallisuus kytkeytyy töissäkin käytettyihin työkaluihin. Helposti näiden myötä ajautuu oikeisiin työhommiin. Mutta kuten moneen kertaan todettua, nämä sekoittuvat helposti keskenään. Ei sillä oikeastaan ole itselleni mitään väliä tekeekö ”töitä” vai koodaako ”muuten vaan” – samaan sapluunaan menevät. Mutta kun se kuormittavuus. Siksi helpointa onkin vain olla koodaamatta liikaa ”työajan ulkopuolella” (mitä se yrittäjänä todella on?). Silloin ei tule astuttua kaninkoloon tahallaan.

No, nyt en sitten tiedä mitä tekisin. Sepä se haaste tässä onkin.

Nautitaan sunnuntaista ja auringonpaisteesta, vaikka sitten musiikkia kuunnellen.

Ulkona on kylmä, eikä muutenkaan huvita poistua kotoa, joten mattotreeniä pukkaa. Yllättävän helppoa, heti heräämisen jälkeen. Tajusin myös juuri, että omalle matolle on niin helppo mennä juoksemaan, kun ei tarvitse muuta kuin urheilubokserit – ja tietysti juoksukengät. Salilla ja ulkona ei ihan onnistuisi näin. Onni on oma juoksumatto.

Stryd saapuu maanantaina, pääsen vihdoin testaamaan Zwiftiä isolla ruudulla. Toivottavasti sama ongelma ei jatku, koska sitten kyseessä ei ole enää elektroniikka, eikä softa, vaan esimerkiksi verkko- tai DNS-ongelma. Toisaalta, Zwift RunPod on temppuillut myös kuntosalin matolla, eikä siellä ole kotiverkkoa tai häiritseviä laitteita. Eli kyseessä voi olla AdGuard, NextDNS tai joku vastaava.

Lauantai. Mukavan lunki päivä. Kahvia koneeseen.

Oikeastaan ihan hyvä perjantai, kivusta huolimatta.

Herättyäni sänkyyn pökräämisen jälkeen postdrome on päällä vahvana. Nyt lepäämistä, ja ihan kunnolla. Ei työjuttuja tai mitään muutakaan järkevää pariin päivään.

Ensi viikolla pitää ottaa niskalenkki. Työpäivien hard stopit pitää ottaa takaisin käyttöön. Pitääpäs kehittää jokin tehokkaampi työpäivän lopetusrutiini. Viime aikoina sellaista ei ole ollut.

Pitkään ja hartaasti hiomani laskeutumissivu on nyt valmis.

Voin vihdoin nukkua.