Mietin ensin, että laitan tähän kuvan viikon kalenteristani, johon olen ripotellut tehtävät. En laita, sillä se hieman stressaa minua itseänikin. Jos aikatauluihin tulee pienikin odottamaton muutos (kuten tänään), rytmi on pilalla ja olen iltaseitsemään asti töissä.

Joka päivä yritän lopettaa järkevään aikaan, eli 17-18. Mutta tuntuu että se onnistuu vain harvoin. Huomenna uusi yritys.

Huokaus. Tähän on tultu.

Menee taas valvomiseksi, joten unet venähtää. Ihan sama. Herään virkeänä ja elinvoimaisena, joten syön aamupalan ja lähden juoksemaan. Ei ole suunnitelmaa, juoksen vain. Saan kuunneltua loppuun erään huumeidenkäytöstä kertovan surullisen kirjan, jossa monia kohtaa karu kohtalo. Pysähdyn ja kirjoitan filosofisia Mastodoniin tuoreeltaan.

Pitkä juoksulenkki on aina jotenkin erilainen. Tällä kertaa maasto on täynnä lätäkköjä ja jäätikköä vuoron perään. Sukat kastuvat, mutta ei haittaa, jatkan juoksemista. Metsässä linnut laulavat. Poluille on mukava päästä. Kangas, Heinälampi, Seppälä, Huhtasuo, Kangaslampi, Ahonlaita, Jyväsjärven rantaraitti, Mattilanniemi, koti. Täynnä on 22.33 kilometriä ja samalla vuoden ensimmäinen puolimaraton.

Matkalla ei tule nälkä, mutta tietenkin parikymmentä kilometriä vähän ottaa jalkoihin. Koko lenkkiraportti löytyy Stravasta.

Loppupäivä pelkkää chillailua. Pitänyt keittää kahvia, mutta ei ole saanut aikaiseksi. En ole tehnyt yhtään mitään. Jotenkin edes pelaaminen ei innosta.

Ehkä keitän kofeiinittomat.

Launtait ovat keskimäärin mukavempia päiviä. Tämän viikon lauantai ei tee poikkeusta kaavaan. En lähde lenkille tänäänkään, antaa olla tältä viikolta. Nyt on aika levätä.

Ulkona sataa vettä koko päivän. Vetistä jäätä ja loskaa. Ei kiitos.

Mastodonia, Overwatchia, elokuvia. Kelpaa.

Viikko kulminoituu perjantaihin. En pääse taaskaan lenkille, koska haluan nukkua. Menkööt tämä viikko näin.

Työpäivä on yllättävän rento. Aamulla on pitkästä aikaa mukava jauhaa Timin kanssa. Kaipasin tätä. Vähän höyryjä ulos. Kahvia ja liiketoimintaa. Homma kääntyy taas positiivisen puolelle.

Tänään on pitkästä aikaa se tietty ”perjantain taika” ilmassa. Kaikilla tuntuu olevan rento fiilis ja toimistolla raikaa puheensorina. Ei tähän kaljaa tarvita, fiilis on sama, luontaisen huumaava.

”Full stop” kerrankin neljän jälkeen. On suorastaan ihanaa olla kotona syömässä karkkia ilman mitään velvoitteita.

Ihan paras päivä, vaikka väsyttää. Stressi on väistynyt. Tervetuloa viikonloppu, sinua on odotettu.

Kun lapset ovat menneet nukkumaan, säädän Philips Hue-valot The Midnight Monsters -asetukselle, eli levyn kannen väreihin:

Suosittelen. Upea levy.

Päätä särkee. Koko päivän kestänyt jomotus äityy migreeniksi. Olen yrittänyt sinnitellä liian pitkään. Nyt on pökerryttävä ja lopetettava näytön tuijottelu. Huomenna uusiksi.