Sinistä ja punaista How we feel -appissa. Synkkyys jatkuu. Selkeästi huonompi päivä, taas. Stressaa ja ärsyttää kaikki. Työpäivä venähtää. Tätäkö tämä taas on?

Aurinko laskee. Toivoton, suorastaan voimaton olo.

Huomenna uusi yritys.

Omaan makuuni vähän turhan hektinen maanantai. Kaikki maanantain ainekset kasassa, eli jo herätessä asiat menevät pieleen. Aiemmin oli jotain hienojakin ajatuksia, mutta nyt nuo kaikki ovat poissa. Sentään päivän intervallit sujuivat hyvin.

Sunnuntain statsit:

• 178 lukuminuuttia
• 20197 askelta
• 16 juoksukilometriä
• 13 tehtyä tehtävää (tähän mennessä)
• Ensi viikko aikataulutettu
• 150mg kofeiinia

Lotta soittaa bassoa. Manu pelaa Robloxia ja puhuu kaverin kanssa. Vaimo pelaa Genshiniä. Hyvä meininki.

Sadepäivä. Lepopäivä. Pelipäivä. Koitan olla ahdistumatta liikaa, vaikka en pääsekään tällä viikolla treenitavoitteisiin. En pysty juoksemaan kuin etiopialainen Olympiakisoissa. Syyskuun Finlandia Maratonini tavoite on kuitenkin juosta 42.195 kilometrin matka ensimmäistä kertaa sen alle kuuden ja puolen tunnin, eli alle hyväksytyn rajan. Juoksen nopeimmillani todistetusti 10 kilometriä 53 minuuttia, eli jos vedän itseni piippuun niin 3 tuntia 43 minuuttia tasavauhdilla voisi olla ennätykseni. Mutta tällä nykytahdilla ja peruskunnolla se tulee todennäköisesti olemaan vähintään 4 ja puoli tuntia. Saa nähdä.

Tänään kuitenkin sataa ja myrskyää taukoamatta ja olen päättänyt olla sisällä. Ensimmäisen arkiviikon jälkeinen huiliviikonloppu. Tänä viikonloppuna on Hellsinki Metal Festival, Dark River Festival ja Flow Festival, kahdessa ensiksi mainituissa 90% suosikkiartistejani. Mutta ei, tänäkään vuonna ei ollut energiaa tai bufferia lähteä.

Ohjelmassa myös lisää Olympialaisia. Eri lajeja on mukavaa katsoa, kuten Breakdance.

Tässähän tämä taas menee kotosalla. Mukavaa, kun saa levätä.

Ensimmäinen viikko paketissa vuoden tätä puoliskoa. Vuotta kulunut 60%. Koska en nyt jaksa muuta, laitan kuvan vaikka auringonlaskusta, joka on otettu minuutti sitten kattoterassillamme.

…paitsi juuri tätä kirjottaessa aurinko tulee pilven takaa esiin ja osuu suoraan silmääni. Täytyy siis lopettaa nakuttelu, ettei sokeudu.