Nukun huonosti, mutta pitkään. Eilisen ennätyslenkin vaikutukset näkyvät kropassa. Leposyke on pitkin yötä korkealla ja kropan lämpötila hieman koholla. Herään aamukahdeksalta, kun edelleen särkee päätä. Kai se on pakko ottaa se särkylääke, ajattelen. Otan 800 milligrammaa Buranaa ja painun takaisin pehkuihin.

Katkonaisten unien jälkeen on aika nousta puoliltapäivin, koska on lähdettävä hammaslääkäriin torstaisen lohkeamatapauksen johdosta. Osaavat hammaslääkärit saavat paikattua kohdan onnistuneesti, eikä toimenpide kestä kuin noin 20 minuuttia. Onneksi Suomessa osataan.

Loppupäivä onkin sitten erinäistä säätöä, toivottavasti myös pelailua. En ole pelannut videopelejä koko viikolla.

Minulla on jostain syystä jälleen sellainen ”app-levottomuus” päällä. Eli kilpailutan jatkuvasti erilaisia sovelluksia, ikään kuin en olisi tyytyväinen nykyisiin. En tiedä mistä se johtuu.

Ensi viikon kalenteri on kasattu. Viikosta tulee tiukka.

Ahdistus koittaa välillä puskea pintaan ilman mitään syytä. En anna sen häiritä.

Päivän koitokset:

• Deadpool & Wolverine elokuvateatterissa Veeran kanssa (kirjoitin arvion, mutta leffablogissani on sattumoisin jokin julkaisun estävä bugi, enkä jaksa korjata sitä nyt)
• 34 km juoksulenkki

Nyt ei ole energiaa pidempiä kirjoitella.

Olen aivan poikki. Hyvällä tavalla. Viikossa on ollut paljon sisältöä. Tänään tajuan, että firma on aika iso jo, 16 ihmistä jatkuvasti tekemässä on tosi kova juttu. Ollaan paljon isompi kuin moni tämän alan yrityksistä Keski-Suomessa. Hieno saavutus.

Töistä lähtiessäni tokaisen Juhalle, että tänään on lenkkipäivä. Juha muistuttaa, että ei kannata hullutella. Tajuan itsekin, että jos juoksen 34km lenkin sunnuntaina, voi olla jalat koetuksella maanantain työmatkalla. Ehkä taidan lepäillä nyt perjantain ja juosta lauantaina.

Huh.

Terapian kautta saan hieman jotenkin purettua enimpiä mielen päällä olevasta kuormasta. Työpäivä sujuu tuttuun tapaan vauhdikkaasti, mutta onnistuneesti. Kotiin hetkeksi jututtamaan lapsia, sitten elokuviin. On piristävää käydä pitkästä aikaa yksin elokuvissa. Odotus palkitaan.

Illan päälle takahampaasta lohkeaa iso pala. Tuntuu ikävästi terävyys limakalvoja vasten. Tätä en olisi kaivannut. Pitää varata aika hammaslääkäriin. En tykkää hammaslääkärillä käymisestä.

On hankala levätä. Kofeiinia kuluu nykyään laittoman paljon.

On tämä melkoista vuoristorataa. Kohtuullisen väsyttävä työpäivä, todella raskas ”helppo” kaksitoistakilometrinen juoksuetappi töiden jälkeen, kotona draamailua teinin kanssa, mutta sitten taas iltaa kohden hyviä juttuja. Lapsilla riittää juttua ja päivä on ollut sittenkin hyvä.

Olen varovaisen toiveikas, että kaikki asiat sittenkin järjestyvät.