Oikeastaan ihan hyvä perjantai, kivusta huolimatta.

Herättyäni sänkyyn pökräämisen jälkeen postdrome on päällä vahvana. Nyt lepäämistä, ja ihan kunnolla. Ei työjuttuja tai mitään muutakaan järkevää pariin päivään.

Ensi viikolla pitää ottaa niskalenkki. Työpäivien hard stopit pitää ottaa takaisin käyttöön. Pitääpäs kehittää jokin tehokkaampi työpäivän lopetusrutiini. Viime aikoina sellaista ei ole ollut.

Pitkään ja hartaasti hiomani laskeutumissivu on nyt valmis.

Voin vihdoin nukkua.

Melko työntäyteinen päivä ja vapaa-aikaa jää taas olemattomasti. Ei se mitään. Henkistä väsymystä on hyvä välillä vaihtaa fyysiseen väsymykseen. Pian tätä menoa on tietysti varavirtakin loppu.

Taotaan nyt. Rauta on kuumaa.

Energia ja mieliala ovat pitkästä aikaa koholla. Uutta virtaa tuo kohentuneen laskutuksen liskäsi firman sivuston parantellu ja uusi projektityökalu töissä. Valopilkkuja on vihdoinkin näkyvissä.

Innostun päivittämään myös Threads-profiiliani. Saan heti trollailustani kommentin, jossa epäsuorasti kyseenalaistetaan älykkyyttäni. No, myönnän auliisti olevani typerä. Silti lohkaisut osuu johonkin ytimeen. Muistutus siitä miksi kaupallisissa someissa ei ole kovin terveellistä olla. Toisaalta, ei kai missään somessa ole turvallista, mutta Fedissä ystävällisyys on enemmän sisäänkirjoitettua kuin muualla. Näin ainakin uskon.

Harmittaa vieläkin liian moni asia, muunmuassa se, että työrintamalla on ollut paljon kirittävää, koska vuodet 2023 ja 2024 olivat monella tapaa elämäni kamalimmat vuodet. Pelot ja uhkakuvat ovat liian suuria ja välillä lamaantuu. Tulee liian herkästi se fiilis, että tästä ei pääse koskaan jaloilleen.

On keskiyö. En malta sulkea läppärin kantta. Haluan tehdä vielä markkinointitoimenpiteitä.

Netflixin 4k-takkatuli hämää mukavasti. Tuntuu kuin takka lämmittäisi oikeasti.

Mitähän tästä maanantaista sanoisi? 🪫

Vaikka haluaisin kirjoittaa pidemmästi jotain järkevää, nyt on sellainen tilanne, että ei pysty.