Tämä maanantai ei ole yhtä kaoottinen kuin viikko sitten. Silti maanantait eivät väsytä yhtään vähempää, mitä enemmän niitä kokee.

Aina pitäisi olla jotain sanottavaa. Tämä on yksi niistä päivistä, joina päivittäinen päiväkirja tuntuu työltä. Raporttini päättyy siis tältä erää tähän.

Huonosti nukuttu yö ja aamulla masentaa. Oloon on syy, mutta olen mentaalisesti jotenkin umpikujassa asian kanssa. Doomscrollaan johonkin yhteen asti ja sitten kerään itseni. Pyydän vaimoa kahville. Ulkoilma helpottaa. Kahvila on täynnä väkeä, ihmiset ovat tulleet sadetta karkuun. Emme pääse vakio-istumapaikalle, mutta ei se haittaa.

Iltapäivästä lähden juoksemaan. Sää juoksemiseen on miltei täydellinen – tihkusadetta, viileää, puissa jo ruskeaa. Metsässä alkaa satamaan kovempaa ja joudun pian väistelemään lätäköitä. Palaan takaisin asvaltille. Kaksitoista kilometriä kevyttä juoksemista. Keskisyke pysyy sopivasti 160 bpm kieppeillä. Onneksi ostin Polarin sykehihnan. Nyt voin olla varma siitä, että kunto on ihan hyvä.

Liikunnalla ja ulkoilulla on mieletön merkitys mielialaan. Se pitäisi muistaa aina kun tekisi mieli jumittaa sisällä. Juoksemisen jälkeen voi ottaa lunkisti loppuillan.

PS. Pidän uudesta profiilikuvastani.

Tänään olen niin väsynyt fyysisesti, että otan muutaman tunnin päiväunet. Uni tekee hyvää. Nautin syksystä, kun voi kuunnella sateen ääntä ja ikkunasta tulvii sisään raikasta sateen tuoksuista ilmaa.

Jokalauantainen päänsärky meinaa sabotoida päivän kulkua. Päätän, että en siitä syystä rehki tänään, juoksulenkki saa taas jäädä. Kyllä tämä työ on aika raskasta tällä hetkellä, viikonloput tuntuvat lyhyiltä. Siksi niitä ei halua uhrata millekään kovin sosiaaliselle. Somea ei lasketa – toki sitäkään ei meinaa välillä jaksaa.

Illasta saunaan ja sitten herkuttelua ja Yellowstonea. Levon kannalta✌️

TGIF.

Harmillisesti en jaksa enää edes ajatella.

Tällaisina uutispäivinä on syytä keskittyä johonkin ihan muuhun. Somet kiinni ja vaikka leffa tulille tai ulos luontoon. Maailma on kova paikka. Aina ollut, mutta nyt kylmempi kuin koskaan. Joka päivä maailman tuska on entistä enemmän käsin kosketeltavampaa. Kun selvisi edes omista kipuiluistaan ensin.

Ei meidän ollut koskaan tarkoitus saada traumaattista sisältöä verkkokalvoille. En pidä siitä, että tätä normalisoidaan. Nämä on niitä päiviä, kun tekisi mieli poistaa koko some. Onneksi voi ottaa taukoa ja keskittyä terveellisempiin aktiviteetteihin välissä.