On ihmeellistä, että yhtenä päivänä voi tuntua siltä, että missään ei ole mitään järkeä ja kaikki on turhaa, mutta sitten toisena päivänä valoa onkin tunnelin päässä.

Tänään havahdun ensimmäistä kertaa jyrinään ja salamointiin. Ilmankos onkin hieman vaikea yö, joka kuluu kieriskellen. Ukkonen on saapunut Jyväskylään aamu seitsemältä.

Olen päättänyt aloittaa säännöllisemmät juoksulenkit jopa aamuisin, mutta rankka vesisade lykkäännyttää lenkin töiden jälkeen. Runna on suolainen hinnaltaan, mutta ehdin jo unohtaa miten hyvä sovellus on. Pelkästään kuukausimaksun maksamalla sitoutuu juoksemaan, sillä turhasta ei viitsi maksaa. Toimii hyvin kaltaiselleni tekosyiden keksijälle.

Päätän nostaa lenkkitavoitetta 1-2 juoksukerrasta 3 kertaan viikossa ilman että ote lipsuu. En muista milloin viimeksi olisin lähtenyt tiistaina iltalenkille. Appin ehdottama seitsemän kilometrin startti sujuu jokseekin helposti. Uusi sykevyö tietää kertoa, että keskisyke pysyy alle 160 bpm koko lenkin ajan.

Jännä homma, miten liikunta voikaan kohentaa mielialaa. Ehkä tämä sittenkin tästä…