Kolmas päivä toden sanoo

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Tänään tulee kolme päivää täyteen tietokonelakostani. Hyvin olen pärjännyt. Haha, mielipuolista naurua, ei kuitenkaan kuuluvaa, sillä olisinkin mielipuoli jos nauraisin itsekseni kirjaston kolmannen kerroksen etäisimmällä koneella. Olen huomannut, että tietokonelakon aikana keskityn ihan eri asioihin kun vertaa aikana, jolloin istahdin luonnolliselle paikalleni heti kun pääsin kotiin. Nyt keskityn enemmänkin valokuvaamiseen, liikkumiseen, futaamiseen, mutta kumma kyllä, koulutyö ei ole tehostunut sen enempää kuin aikaisemminkaan.

Aamulla oli espanjaa. Sain aineesta ensimmäisen kerran bien+ eli kasin, kun aikaisemmin oli pukannut pelkkää muy bieniä eli kiitettävää. Yksi aine oli jopa trí¨s bien eli sama kuin muy bien, mutta ranskaksi. Opettajalla oli ilmeisesti mennyt kielet sekaisin päivän päätyttyä, sillä sama opettaja opetti minulle ranskaa tuona päivänä. Matematiikkan viimeiset kaksi tilastotieteen tuntia menivät liian hitaasti. Kulutin tunnin kirjoittelemalla paperiini ajatuksia tyyliin ”kirjoitan paperilleni gmrrmrmlllleeeemmmmömm, jotta opettaja ei tajuaisi etten tee tehtäviä ja jotta näyttäisi siltä että teen innoissani nititä”. Piirsin myös pilakuvia ja graffiteja, kuten teen aina matematiikan tunnilla. Vanhasta tottumuksesta.

Välitunneilla pelattiin valepaskaa ja voitin jopa kahdesti. Meinaan vain turhan usein revetä kun yritän kusettaa. Nyt puhelen rumia, mutta valepaskahan on ruma peli, joten se kuuluu kai asiaan. Uskonnon tunti meni nopeiten, koska tunnilla kävi jotain seurakuntalaisia kertomassa Jeesuksesta. Jeah. Asiasta toiseen. Värjäsin hiukseni taaaaaaas! Mietitte varmaan minkä väriseksi? En taida kertoa sillä jos kertoisin, se ei olisi enää yllätys. Liian kliseistä. Täytyykö sen olla yllätys? Haluan teidän kärsivän silkasta uteliaisuudesta. No joo… miksipä muuksi värjäisin kuin keltaiseksi! Toisinsanoen blondiksi, paitsi unohdin etten tunne sellaista käsitteenä. Osallistuin JC:n arvontakisaan, jossa arvotaan hulppea mopedi kesäksi.

Blogini on minulle obsessio. Tykkään kirjoittaa ja haluan kirjoittaa joka päivä. Rakastan kirjoittamista ja omien ajatuksien purkamisen verkkoon! Eikä minulla ole pienintäkään häpeämisen (yms.) aihetta, koska en minulla ei ole hirveästi syvällistä, salaista kirjoitettavaa. Tosin aikaisemmin oli jonkin verran kun en vielä kirjoittanut nettiin. Mutta se oli eri asia. Olen kirjoittanut päiväkirjaa paperille vuosina 1997-2002. Pitäisikö julkaista jotain kymmenvuotiaan mukulan ajatuksia? Ajatus kuulostaa teistä varmasti mielenkiintoiselta. Minäpä julkaisen jos niissä vanhoissa teksteissä on jotain julkaisemisen arvoista. Mutta teidän pitää muistaa muistuttaam minua, sillä en kuitenkaan muista. Ja ensi viikollahan voin vasta julkaista. Julkaisemisesta tulikin mieleeni että minunhan piti julkaista jotain muutakin joskus, en muista mitä.

Ja elämä jatkuu. Eilen en tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin kotona syömässä, heitin repun ja lähdin Markon kanssa kaupungille. Ostin mm. hiusvärin ja karkkia. Käveltiin keskustassa niin matkalla tuli ainakin kolme pummia bamlaa zkeidaa ja pummimaan fyrkkaa. Ekalle sanoin just ku olin pistäny marketin pullonpalautuskoneeseen pari pulloa: ”ei mulla oo ku tää kuitti, jos viittit ni vie se tonne kassalle ni saat pari penniä”. Se vastas mulle nyrpeenä: ”En mä ***** mitää sun ***** kuitteja haluu vaan rahaa”. Toiselle en ehtiny sanoo mitää ku joku nainen tuli ja anto sille kakseurosen. Kaksi euroa! Sit käytiin Juhanilla joka ei avannut ovea ja siinä oli mun päivä. Äiti nappas mut keskustasta kun se oli tulossa Cygnaeus-lukion vanhempainillasta. Menin kotiin, söin, nukuin. Läksyt jäi taas luonnollisesti tekemättä. Viikon päästä edistystä sivuille. Odota viikko. Odota.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä