I actually met someone

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.

Tapasin Kylien tänään. Hän on Lyseon vaihto-oppilas Amerikasta, johon olen tutustunut (tai hän on tutustunut minuun) myspacen kautta. Pidin vapaatuntia ja menin ruokalan ruokajonoon kun näin meidän Cygnaeuksen vaihto-oppilaan Martinin ja tytön hänen vieressään. En ensin nähnyt kasvoja, mutta jonon edetessä tunnistin tyypin ja samalla hetkellä adrenaliinia rupesi virtaamaan vereen luonnottomalla tahdilla. Mielessäni häilyi ”nyt tai ei koskaan” ja keräsin ruokaa lautaselleni, näpyttelin henkilötunnukseni kouluravintolan kojeeseen ja menin Kylien pöydän luokse ja kysyin ”are you Kylie?”. Tarkoitukseni oli olla kohtelias ja kysyä hassusti ”is this free seat?”, mutta hermostuksessani unohdin. Sönkötin jotain että ”I’m so nervous that I can’t talk right now” ja rupesin syömään. Pöydässä ei ollut ketään tuntemaani henkilöä; kaksi jenkkiä ja kaksi hyvin englantia puhuvaa lukiolaista. Ja olin ihan kuosissa.

Osaan kirjoittaa englantia. Osaan myös puhua englantia tarpeen vaatiessa, mutta en ole tottunut siihen. En ole myöskään tottunut tutustumaan ihmisiin, enkä ole aikaisemmin tavannut ketään netin kautta, varsinkaan ulkomaalaista. Toisaalta saatoin puhua ihan hyvinkin, vaikka sanoja unohtui. Mutta en tiedä mitä Kylie ajatteli. Hän kävi Cygnaeuksella tanssimassa Wanhoja. Kerroin seuraavasta atk-tunnistani ja siitä että opettaja oli kysynyt minua opettamaan aiheesta ”Ulkoasun rakentaminen”. Pidän ensi viikolla siis tunnin perus ulkoasun tekemisestä Photoshopilla ja kuvan valjastamisesta sivukäyttöön.

Olin jonkin aikaa hiljaa ja välillä selitin ja kysyin jotain ja Kylie kysyi mitä teen viikonloppuna. Muuten en osallistunut keskusteluun. Nyt hän pitää minua varmaan ihan outona tyyppinä, ehkä kuvittelen vain. Ruokailun jälkeen kävelin hetken samaa matkaa ja Kylie lähti takaisin Lyseolle sanomalla byet. Sanoin bye ja lähdin atk-tunnille. Ehkä vielä tavataan.

Olenpas ujo. Nolottaa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. Tanskis

    Voi sinua, englannilla lähestyminen kauhistuttaisi minua, mutta muuten olen tottunut tutustumaan ihmisiin; se ei ole vaikeaa. Yritä kerätä itsevarmuutesi, jos jännittää.

    Minulla tulee joskus vuorovaikutusongelmia joukossa, joka on täynnä itselleni vieraita ihmisiä. Ellen ole jonkinnäköinen porukan johtaja tai jutun kuljettaja. Paineet tulevat myös vain ”luonnollisissa” ja yleensä muille arkisissa keskusteluissa, ei esimerkiksi kokouksissa tai luokan edessä puhumisessa.

    Olen ehkä toisinaan lievästi sanottuna kytkeytynyt aktiviteetteihini ja liikaan poliittisretoriikkaan, mikä estää ”normaalin” kommunikoinnin.

    Vai säästetään Cynkkarilla opetuskuluissa näin? Tuleekin mieleeni vanha juttu Jormassa, missä esiteltiin säästöbudjettiin sopivia kursseja, kuten kurssinohjaurskurssi.

    Pitääkö teidän laittaa jotain sarjanumeroita ruokalassa? Erikoista. Tervetuloa syömään valvomattomaan Lyseon ruokalaan.

  2. Tanskis

    Tulipas kappaleeni irtonaisina ilman viittauksia bloggaukseesi. No, etköhän ymmärrä pointtini.

  3. rolle

    Tankis: Olen nyt tavannut Kylien Cynkkarilla useampaankin otteeseen, eikä enää jännitä, ainakaan niin paljoa.

    En tarkoittanut että koulu säästäisi minun opetuksellani :D en, vaan atk-opettajamme ei osannut niin hyvin sitä osa-aluetta ja kun huomasi että minä teen sivuja työkseni, hän päätti kysyä minulta. Mietin päivän ja nyt olen päättänyt etten pidä tuntia vaan teen kurssin aikana kattavan oppaan aiheesta.

    Amisruokala, jossa muutkin kuin opiskelijat käyvät syömässä, vaatii oppilaiden tunnistautuminen henkilötunnuksella, jotta saataisiin ilmainen ateria.

  4. Tanskis

    Ahaa, teillä on amisruokala.

    Opetusjuttuni oli epäonnistunut vitsi, olisi kenties pitänyt käyttää jonkinlaista hymiötä :D