Luin aamulukemiseksi Katleenan jälleen kerran hienon bloggauksen, tällä kertaa aiheesta ”Mitä fiksu bloggaja tekisi?”. Huomasin toteuttavani samoja teesejä vielä muutama vuosi sitten. Bloggasin välittämättä juuri mistään ja se toikin kivasti aktiivisuutta ja lukiojita.
Nykyään kynnyskysymyksenä on tietenkin pääosin rajallinen aika, mutta olen myös huomannut että olen vähän turhankin kriittinen; on oltava kuvia, tekstin on oltava lähes virheetöntä, on oltava tarkkaa asiasisältöä ja niin edelleen. Siitä ehkä johtuukin että minulla on keskeneräisiä, ehkä jossain vaiheessa julkaisemiskelpoisia kirjoituksia tällä hetkellä jotakuinkin kuusikymmentä. Huh.
Koska muistutan jälleen itseäni ettei ole niin nöpönuukaa, heitän tämän ältsin nopean minuuttibloggauksen ilmoille näin työpäivän alkuun ja samalla mainostan kivasti Katleenan blogia Ei oo totta. Käykää ihmeessä lukemassa.
Turha kriittisyys on ongelmana minullakin. Mutta ei taida missää blogissa _kaikki_ kirjoitukset ollakaan mitään sanankäytön, tyylin, argumentaation tai omaperäisyyden ilotulitusta.
Pitäis vain luottaa omaan juttuunsa…