Avainsana: terapia
-
Mustaa ja valkoista
Eilen oli kallonkutistajan aika. Olin melko passiivisessa mielentilassa aamulla, ehkä jopa hieman alavireisessä – en kuitenkaan masentunut. Terapia-aika oli kymmeneltä, kun työpäiväni alkoi yhdeltätoista. Olin valmiiksi viitisen minuuttia myöhässä kun saavuin terveysasemalle ja huomasin terapeuttini juttelevan jonkun ihmisen kanssa ovella. Morjenstin ja hän sanoi että mene vain odottamaan, tulen kohta. Taas meni kymmenisen minuuttia… se on joka kerta myöhässä. Ei…
-
Väistämätöntä inhimillisyyttä
Mitä kuuluu? Mitäs tässä? Päivä kerrallaan, kuten ennenkin, kai. Tämä Rollemaan hiljaiselo pakotti jälleen minut naputtelemaan kuulumisia. Tänään Eilen oli jälleen terapia-aika. Ensimmäisiä kertoja en osannut sanoa mitään. Kerroin, että olo on sekava, enkä tiedä mitä sanoa. Kerroin masennuksestani, vaikeista tapahtumista ja tilanteista, ajatuksistani, elämästä, kuulumisista. Kerroin häpeän tunteesta ja pettymyksistä itseeni. Syitä asioihin ja masennukseeni en täällä blogissa kerro,…
-
Keskiviikkoisin postiluukkuun tipahtaa Aku Ankka
Tänään oli sitten se kauan odotettu terapia-aika kahdeltatoista. Hyvä että edes jaksoin nousta, yöllä tuli nimittäin nukuttua melko huonosti. Näin ahdistavia unia, mutta en sentään painajaisia. Veera lähti canflyn kanssa ulos ja minä lähdin kohti terveysasemaa. Sain juteltua aika hyvin pääasiat läpi, mutta perinteisesti 45 minuuttia tuntui minuutilta. Asiat jäivät siis täysin kesken. Maanantaina saan lääkityksen päälle ja sitten katsotaan…
-
Sysimustan taivaan alla
Ja taas on paljon asiaa Rollen pienessä päässä. Piti jo kirjoittaa aikaisemmin, mutta eipä tullut kirjoitettua. WordPress sentään tuli vihdoinkin päivitettyä. Ajatukset tuppaavat leviämään juuri silloin kun niitä pitäisi suoltaa ulos. Tulin noin tunti sitten ystäväni luota. Saunottiin ja juteltiin. En ole taaskaan käynyt kuukausiin tapaamassa ketään kaveria, saati viikkoon edes ulkona kunnolla. Tunnen itseni idiootiksi. Ja erakoksi. Jotenkin kaverit…
-
Elokuun kuulumisia
Tänään on taas vaihteeksi sellainen olo, että ei ole halua eikä jaksamista lähteä mihinkään. Ja miksi pitäisi? Jos ei tuossa pari päivää sitten viiden metrin päässä parvekkeesta alkanut remontti herättänyt minua seitsemältä, niin viimeistään Lotta kahdeksalta. Pieni aamuvirkkumme tahtoi heti aamusta leikkimään. Piinaava helle on myös vaivannut kokonaisen viikon, eikä senkään takia oikein ole tullut nukuttua kunnolla. Pupuhuhdan gheton kämppää…