Avainsana: perjantai
-
Mystinen meili
Vastaanotettu perjantaina, 14. syyskuuta 2012 kello 19:08: GOOD DAY TO YOU I AM PRINCESS JOY I KHAMA FROM SOUTH AFRICA IAM ONE OF THE CHILDREN CHILDREN OF THE GOOD KING OF BECHUANALAND WHOM REIGN 1819-1923 WHILE MY FARTHER WAS ONE OF HIS GRAND CHILDREN, SO IF YOU ARE INTERESTED IN KNOWING ME MORE YOU LET ME KNOW. En tiedä, mutta…
-
Perjantaipohdinta, viikko 39
Äärettömän kiireinen viikko. Ei ole kerinnyt tehdä töiden lisäksi mitään kovin järkevää. Eipä tässä sen kummempaa. Tuntuu hyvältä viettää perjantai-iltaa. Tämä taitaa olla kaikkien aikojen lyhin bloggaukseni. Jospa huomenna ajatus luistaisi paremmin (tuskinpa vaan). Twitteristä voinet varmasti seurata tuoreimmat kuulumiset. Markolla oli ilmeisesti samankaltainen ”ongelma”.
-
Perjantaipohdinta, viikko 36
Anteeksi nyt kun apinoin, mutta Marko antoi hyvän idean kirjoittaa kuulumisia perjantaipohdinnan muodossa. Siispä tästä eteenpäin yritän minäkin kirjoittaa merkinnän joka perjantai, asiasta viis. Tuleepahan blogiin edes jonkinlaista säännöllisyyttä, epäsäännöllisyyttä kun on viime aikoina työkiireiden ynnä muun vuoksi ilmentynyt vähän turhankin usein. Nautin töistä ja tällä viikolla niitä on paiskittu niinkin paljon että viikko on mennyt yllättävän nopeasti. Yöunet ovat…
-
Erittäin satunnaista ajatuksen virtaa
Mitäs sitä. Olen ollut melko hyvällä tuulella. Tiistai-keskiviikko-yönä sairastuin flunssaan ja hieman lämpöäkin oli. Luulin saaneeni possunuhan, mutta terveyskeskuksessa käytyäni luuloni osoittautuivat vääriksi. Minulle annettiin kuitenkin kolmen päivän sairausloma flunssasta. Ne kolme päivää olenkin käyttänyt hyvin levänneenä. Masennus ei ole onneksi nostanut päätään, mikä on aina hyvä asia. Olen kuitenkin ollut laiska, enkä ole jaksanut tehdä mitään järkevää. Torstaina ilmestyi…
-
Maittavaa perjantaita
Viime yönä meni aika myöhään, yllätys yllätys. Jotenkin vaan tykkään valvoa. Yöllä aika kuluu eri tavalla ja elo tuntuu erilaiselta – ovathan melkein kaikki nukkumassa. Päätin kuitenkin että menen kolmen aikaan nukkumaan, mutta kello olikin jo viisi. Piti kerätä omat luut sängynpohjalta jo aamulla yhdeksältä, mikä on tälle unikeolle aivan liian ylivoimaista. Pääsinkin ylös vasta kymmeneltä. Aloitin päiväni lukuisilla puhelinsoitoilla,…