Avainsana: elämä
-
Missä on lorvilauantai ja ihmeellinen perjantai?
Viikonloppu on alkanut varsin omituisesti. Eilen perjantaina heräsin aamulla töihin. Aamulla oli jotenkin huono olo, mutta päätin olla piittaamatta olostani ja lähdin pysäkille. Menin bussiin ja istuin noin puolituntisen matkan ajan tavalliseen tapaan koomassa koko matkan tuijottaen ikkunasta ulos ja kuunnellen musiikkia. En juurikaan seuraa muita ihmisiä bussissa, ainakaan silloin kuin olen väsynyt. Silmät lepattivat. Jäin pois Kaupungin Kirjaston kohdalla…
-
Elämän syvällistä pohdintaa
On päiviä, jolloin kaikki masentaa. Asuminen/asunto, suku, osaaminen, työt, elämä, aika, muiden elämä. Viime aikoina näitä päiviä on ollut paljon. Tällaisina päivinä vajoan ajatuksiini, jotka synkistyvät aina vain enemmän. En paljasta mistä asiasta tai asioista tässä on kyse, mutta mietitkö koskaan elämää? Joskus tuntuu että elämäntapani (tai jotkut tavoista tai joku tapa elämästäni) on väärä – että tämä ei ole…
-
Zombie
Minulla on hukassa kaksi ihmisen tärkeintä asiaa. Uni ja ruoka. Miten selviän?
-
Peruskuulumisia uteliaille
Siinä se viikonloppu taas meni. Missä? No sosialisoituessa, kerrankin. Tämä on yksi niistä harvoista viikonlopuista joihin olen tyytyväinen. Monesti viikonloppu menee kotona möllöttäessä tai jossain muualla tylsistyessä. Viikonloput menevät nopeasti, mutta se johtuu työelämästä, tavallisesta arjesta. Sitä odottaa niin paljon koko viikon ja sitten kun aika on vihdoin käsillä, sitä yrittää ja haluaa tuhlata kuin vessapaperia – eikä kestä kauaa…
-
Maailma saisi valoa tippumalla aurinkoon
Huomasin että olen taas päästänyt itseni veltostumaan, sillä en ole kirjoittanut itsestäni mitään syvällistä pitkään aikaan. Syksy on outo vuodenaika, sillä silloin masentelen eniten. Olen melko varma, että kärsin kaamosmasennuksesta, sillä masentumiseni on usein todella ristiriitaista ja usein vielä pidän siitä; en edes halua piristyä. Usein on myös syitä, joista en kerro kenellekään. Otetaanpa pari tuttua tilanne-esimerkkiä: Nostalginen masennustila: Ulkona…