Avainsana: elämä
-
Pilvettömyyttä
Mitäs mitäs. Kirjoittaminen on jäänyt vähiin, jos elokuva-arvosteluja ei lasketa. Ei ole ollut oikeastaan syytä eikä innostusta kirjoittaa. Olen ollut kotona ja lorvinut. Työvoimatoimiston asiat on hoidettu kuntoon ja jos ei pikapestistä tipu niin asiakaspalvelukurssi alkaa 1. syyskuuta. Maanantaina olisi kyseiselle kurssille haastattelu. Uskon pääseväni. Kavereita en ole tavannut, enkä pahemmin liikkunut mihinkään kotoa. Pari viikkoa sitten kävin anopin luona…
-
Ihana äiti
Äiti toi ruokaa. Äsken oli kaappi tyhjä, nyt se on täysi. Hirveät fiilikset! Limsaakin on! Sain legendaariseen raparperipiirakkaankin aineksia, ohje on vuodelta 1984 ja olen kyseistä piirakkaa leiponut ihan pikkupojasta lähtien, namnamnam! Äiti, rakastan sinua – en vain siksi että tuot ruokaa ja tuet kaikella mahdollisella tavalla vaikka en enää asu kotona, vaan koska olet ollut maailman paras. Tietysti kaikkia…
-
Laaksojen ja kukkuloiden läpi
Olen joutunut käyttämään sähköpostia yhteydenottoihin viime aikoina. Tai sitten olen mennyt suoraan paikan päälle. Harmi kun molempien puhelimet ovat kiinni. Alkaa olla jo säälittävä olo. Äiti tulee tänään käymään. Toivottavasti saan paljon ruokaa ja juomaa, ah. Viimeinen sivarikorvauslaskelmani tuli tänään. Saan sittenkin yli neljäsataa euroa, eli helpotuksen huokaus. Luulin että jään lähes nollille heinäkuussa. Tänään aamulla ahdistuin jälleen. En jaksanut…
-
Kuiskauksia harmaasta syvyydestä
Tänään on ollut kamala väsymys ja paha olo niin henkisesti kuin fyysisestikin, vaikka nukuin pitkään. Sään harmaus ei auta asiaa yhtään. Päässä pyörii koko ajan ylihuominen, eli töihin palaaminen tai vapautus/lykkäys/mikä-ikinä-onkaan. Kumpikin ahdistaa melkein yhtä paljon. Olen ollut viime aikoina hiljainen, hajamielinen, poissaoleva ja niin edelleen, mikä on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Tuntuu pahalta kun teen tiedostamatta asioita joista…
-
Kadonneet koordinaatit
Kerrankin sain nukuttua suhteellisen hyvin, vaikka näin painajaisia. Nukuin kahdestatoista kahteentoista, eli kivat kaksitoista tuntia. Olen pääasiassa rentoutunut kotona. Välillä on ollut ahdistusta, mutta mitään suurempaa ei ole päässyt tapahtumaan. Eli toivon mukaan tämä tästä hymyksi kääntyy. Koska puhelin meni kiinni, en ole voinut soittaa depressiohoitajalleni ja jutella siitä palveluskelpoisuudestani. Ajattelin että tänään kävisin heti kahdeksalta lääkärissä, mutta jopas nukutti!…