Avainsana: aika
-
Spontaani mielen generoima otsikko
Olisi mielenkiintoista haastaa itsensä kirjoittamaan joka päivä jotain. Ennen pyrin tekemään niin. Nykyään se on jäänyt jostain syystä. Kyse on asioiden priorisoinnista. Aina jää aikaa, jos vain haluaa. Ihminen nukkuu puolet vuorokaudesta ja saa yleensä unta enemmän kuin tarvitsee. Uni on kyllä tärkeää, mutta siitäkin voi vähän nipistää että ehtii tekemään asioita joita haluaa. Tänään äsken ajattelin ottaa tuon hypoteettisen…
-
Elämää pikakelauksella eteenpäin
Viime viikko meni yhdessä hujauksessa. Kyllä se aika vaan kulkee nopeammin, kun on tekemistä. Jatkuvat virikkeet eivät myöskään ehdi antaa sijaa ajatuksille ja masennukselle, mikä on positiivista. Työviikko meni erittäin hyvin ja olen melko pitkälle sisään ajettu jo työpaikallani. Sopivaan työrytmiin oli yllättävän helppo ja nopea päästä. Sain sovittua tiistait lyhyemmiksi Ekavauvakerhon takia. Isänä haluan olla mukana ja nähdä miten…
-
Johonkin se raja on vedettävä
Eilinen. Päivä oli ihan hullu. Potterin katsominen jäi kesken kun lähdettiin Keskussairaalan ensiavun päivystykseen, psyykkisistä syistä. En rupea edelleenkään tapahtumia erittelemään, olettakaa ja haukkukaa vain hulluksi, annan vastaukseksi hymyni takaisin. Suomen terveydenhuoltoon olen kyrpiintynyt jo aikoja sitten, mutta en taida koskaan tottua kolmen tunnin jonotuksiin päivystyksen odotushuoneessa. Jos saa epäonnen leiman triagessa kohtaan D, joutuu odottelemaan melko pitkään. Tosin E…
-
Aika kultaa muistot
Lapsuudenystäväni Mikael kävi äsken kahvilla. En ollut nähnyt kaveria kohta kymmeneen vuoteen, oli jo aikakin tavata. Törmäsin tuossa muutama kuukausi takaperiin tyyppiin irc-galleriassa ja hyvät muistot palasivat mieleen. Muistin kuinka pelasimme hänen luonaan 90-luvulla Dunea, Command & Conquerin ensimmäistä ja Remedyn Death Rallya. Miksu oli yksi parhaista kavereistani tuolloin. Kunnes hän vaihtoi koulua ennen silloisen ala-asteen päättymistä ja yläasteella olin…
-
Maailma saisi valoa tippumalla aurinkoon
Huomasin että olen taas päästänyt itseni veltostumaan, sillä en ole kirjoittanut itsestäni mitään syvällistä pitkään aikaan. Syksy on outo vuodenaika, sillä silloin masentelen eniten. Olen melko varma, että kärsin kaamosmasennuksesta, sillä masentumiseni on usein todella ristiriitaista ja usein vielä pidän siitä; en edes halua piristyä. Usein on myös syitä, joista en kerro kenellekään. Otetaanpa pari tuttua tilanne-esimerkkiä: Nostalginen masennustila: Ulkona…