Kello 19:57. On taas kulunut liian pitkä aika viime kirjoituksesta. Ei vaan ole kerennyt. Tiedä, ajanouute on huono tekosyy, mutta niin se vain on. Nytkin kirjoitan iPadilla ohimennen perhearjen kaaoksen keskellä, kun en koneella kerkiä istua kotiaskareiden keskellä. IPad onkin loistoväline spontaaniin kirjoitteluun; miksi en tätä aiemmin keksinyt?
Joskus toivoisin, että ajatukseni muuntautuisivat suoraan tekstiksi, sillä pääni vyöryää ajatuksia! minun on usein purettava niitä johonkin, etten tule hulluksi. Rollemaa oli se purkupaikka silloin kun olin yksin. Nykyään minulla on paljon ihmisiä ympärillä, joten täysin samanlaista kirjoittamisen tarvetta ei ole. Mutta silti iso osa minua kaipaa kirjoittamista. Aika ryövää mahdollisuuden.
Olen myös ajatuksen tasolla ihan vakavasti harkinnut sitä oman kirjan kirjoittamista, mikä onkin pyörinyt mielessä koko pienen elämäni ajan. Jos vaikka aloittaisin pienestä. Ei haittaisi, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Tekstiä syntyy minulta niin helposti.
…ja tähän se taas tyssäsi, näköjään. Joku muu asia, lapset, projekti tai koodi haukkasi kesken kirjoittamisen kaiken ajan ja nyt kello on 02:13. Palataan asiaan taas seuraavalla kerralla. Milloin se lieneekään.
Olisipa hienoa, jos joskus kirjoittaisit kirjan! Päivän aikataulutus voisi auttaa. Varaat esim. tunnin kirajlle päivittäin ja pidät aikataulusta kiinni.
Minä unelmoin kirjan kirjoittamisesta, ja kirjailijan urastakin, suunnilleen koko ikäni. Se jäi yhteen novellikilpailuun, johon otin osaa ja muutamiin keskeneräisiin pöytälaatikkotekeleiisiin. Työ ja kaikenlaiset muut aktiviteetit hautasivat kirjaunelmat alleen. Muistemiin voisi periaateessa olla vielä mahdollisuus.