Internet- ja tosielämä tukevat toinen toistaan

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Joku sosiaaliseen mediaan ja Internet-elämiseen tottumattomampi oli taannoin seurannut Internet-käyttäytymistäni viikonlopun ajan ja maanantaina ihmetellyt miten Rolle jakaa kaiken informaation netissä. Aivan kaikenko, ehkä en sentään.

Olen elänyt elämääni Internetissä jo hyvin nuoresta iästä saakka, eikä sitä kovin moni vanhemman sukupolven edustaja ymmärrä. Modeemien pitäessä säksättävää ääntä loin isäni avustuksella nettiin ensimmäisiä kotisivujani. Olisinko ollut kymmenvuotias. Sitä ennen sain seurata vierestä tietokoneiden kehitystä isäni harrastuksen kautta, miltei syntymästäni saakka. Olen siis kasvanut tähän, eikä netissä asioiden jakaminen ole minulle tabu millään tavalla – toisin kuin 70-luvulla ja sitä ennen syntyneille.

Minulle on siis aivan normaalia kertoa asioistani netissä. On silti virhe luulla, että kertoisin kaiken. Kerron vain sellaisia asioita, joiden takana seison ja joista voin ottaa täyden vastuun. Koska oma lähipiirini ja vaimonikin on samanlainen, tulee luonnollisesti käytyä jopa perheriitoja netissä, tosin hyvin harvoin julkisesti.

Mutta onhan sitä tullut irkissä ja Twitterissä hieman arkaluontoisempaakin möläytettyä. Mutta kuitenkin aina sellaista, josta voi ottaa vastuun. Niin tyhmä minäkään en ole, että menisin sadoille ja taas tuhansille lukijoille tai seuraajille kertomaan seksielämästäni, salaisuuksistani, traumoistani tai muista vastaavista peruuttamattomista asioista.

En näe mitään ongelmaa nettielämässäni. Minulle Internet on vain tuonut mahdollisuuksia, auttanut oppimaan ja ymmärtämään asioita, lisäämään tietoa ja tietotaitoa, löytämään ystäviä ja sielunkumppaneita (vaimonikin tapasin alunperin netissä), ja niin edelleen.

Monet näkevät Internetissä esiintymisen ongelmana, mutta yleensä vain koska eivät ole vielä tottuneet siihen. Heille netissä itsestään tai ylipäätään asioista kertominen on kuin antaisi itsestään jotain pois. Toisaalta monet tällaiset persoonat ovat myös yrittäjiä tai laskelmoivia persoonia ja ajattelevat aina todellista hyötyä, seurauksia (useimmiten epärealistisia ja negatiivisia sellaisia), yksityisyydensuojaa tai muuta vastaavaa. Yrittäjät etenkin ajattelevat miten nettikirjoittelu vaikuttaa bisnekseen tai imagoon. Monessa työpaikassa onkin vaikeaa olla samaan aikaan oma itsensä ja ”Internet-katu-uskottava”.

On totta että aktiivinen nettielämä ei sovi kaikille. Toisille anonymiteetin säilyttäminen on suotavaa. Ilahdun kuitenkin aina kun näen uuden rennon jampan liittyvän vaikkapa Twitteriin tai aktivoivan itsensä Facebookissa. Itse kun harvemmin tapaan ihmisiä livenä, kun työskentelen Internetissä ja työ ja perhe vie kaiken ajan. Silloin on mukava tavata niitä ihmisiä netissä. Netti kun on nykyään kaikkialla, sielläkin mihin itse ei fyysisesti pääse.

Usein maanantaina kerron kaverille viime ajan kuulumisia ja moni usein keskeyttää, ”ei tarvitse kertoa, luin jo blogistasi”. Välillä se meneekin kyselemiseksi, ”no, kerroinkos tämän jutun…” Mutta minusta se on vain mukavaa, säästyy aikaa.

Internet on oikein käytettynä tehokas väline sosialisoitumiseen, markkinointiin, kanssakäymiseen ja moneen muuhun asiaan. Se ei missään nimessä vie pohjaa oikealta elämältä, jos sille antaa juuri sopivasti valtaa. Jossain oli hyvä vertaus; Kun huudat asiasi kadulla, vain sillä kadulla tallustelevat kuulevat sanomisesi, ja usein unohtavat sen saman tien. Kun huudat asiasi netissä, miljoonat näkevät sen ja viesti säilyy siellä ikuisesti. Se tuokin vastuuta, mutta mikäpä tässä elämässä ei toisi? Oikein käytettynä melkein minkä tahansa asian voi valjastaa loistavaksi työkaluksi. Niin myös Internetin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ;)

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Pinatapai

    ”Usein maanantaina kerron kaverille viime ajan kuulumisia ja moni usein keskeyttää, ei tarvitse kertoa, luin jo blogistasi. Välillä se meneekin kyselemiseksi, no, kerroinkos tämän jutun¦ Mutta minusta se on vain mukavaa, säästyy aikaa.”

    Miten se ottaa. Tapaaminen todellisessa elämässä mielestäni voittaa virtuaalisen yhteydenpidon ja minä pitäisin melkein SoMen huonona puolena tuota, että kun kaikki kaikki on jaettu virtuaalisesti, niin livenä on vähemmän mistä puhua. No, toisaalta ongelmahan ratkeaa kun ei jaa kaikkea netissä…

  2. Rolle

    Hmm, edelleen hämää tuo sana ”kaikki”, kun en kaikkea tosiaankaan jaa. Livenä on aina juttua, sillä ei nettiin jaksa jokaista ajatusta purkaa, vaikka siltä saattaa ulospäin näyttääkin.

  3. Järkevä avoimuus netissä vilkastuttaa sosiaalista elämää | Rollemaa.org

    […] vastasin kysymykseen elokuussa, kun kirjoitin otsikolla Internet- ja tosielämä tukevat toinen toistaan. Siispä lainaan itseäni: Olen kasvanut tähän, eikä netissä asioiden jakaminen ole minulle […]