Tietokone ja Internet addiktiona

Hei, minä olen Rolle ja olen nettiholisti (tässä vaiheessa teidän kuuluu sanoa ”hei Rolle, kiitos kun jaoit tämän asian kanssamme” taputusten kera). Häpeämättä myönnän että olen tietokone- ja Internet-riippuvainen. Tietokone on yksi harrastuksistani – lue: ainoa (oman perheen lisäksi, jos sitä harrastukseksi voi kutsua). Syy riippuvuuteen on selkeä: Olen kasvanut tietokoneiden parissa. Kotonamme on ollut tietokoneita koko elämäni ajan ja kasvoin niiden keskellä. Pidin tietokoneista ja niiden parissa työskentelystä, sillä tuntui että tuosta vempeleestä ei saanut koskaan tarpeeksi irti, aina löytyi uutta ja lisää mielenkiintoista.

Kun Internet tulla tupsahti maailmaan, siitäkös asiat vasta lähtivätkin laajenemaan. Ensimmäiset kotisivuni tein vuonna 1999, jolloin olin kymmenisenvuotias. Halusin heti maailman Internet-puuhun oman puumerkkini. Sivut käsittelivät tuolloin piirustuksiani, sarjakuviani, runojani, pelejäni, harrastuksiani ja muita tekstejäni. Kirjoitin silloin vielä käsin konkreettiseen päiväkirjaan, koska blogeista tai nettipäiväkirjoista ei ollut tietoakaan. Pari vuotta myöhemmin rupesin julkaisemaan nettipäiväkirjaa ensin käsin, sitten cutenews -nimisen softan avulla.

Nykyään blogini on ollut internetin maailmassa pian kymmenen vuotta, sisältää 813 merkintää, 1,053 kommenttia ja 126 ilmoittautunutta lukijaa. Blogin syötettä tilaa vajaat parisenkymmentä ihmistä. Uniikkeja kävijöitä on 500-2000 per kuukausi. Kylläpä aika rientää.

Minulla on käytännössä kolme Internet-yhteyttä. Päänetti on Elisan 30/1 kaapeliverkossa, toissijainen Saunalahden 768-mobiililaajakaistayhteys (aka mokkula) ja puhelimen datapaketti, joka vastaa mokkulan nopeuksia. Jos jostain kumman syystä pääyhteyteni katkeaa, minulla on vielä mokkula ja kommunikaattorin yhteys, jonka saan kätevästi langattomaksi modeemiksi JoikuSpotin avulla. Pääsen siis nettiin mistä ja milloin vain.

Kommunikaattorissani on siis kuukausimaksuun sisältyvä Saunalahden datapaketti, joka mahdollistaa mobiilinetin loputtoman käytön ilman ylimääräisiä maksuja. Pääsen E90:llä ssh:lla koneelleni ja pystyn joitakin ohjelmia hallinnoimaan jopa Web-käyttöliittymällä, puhelimen omalla Opera-selaimella. Kommunikaattorin otan tietysti mukaan vain nopeille reissuille, esimerkiksi kauppareissuille tai pidemmille kävelyreissuille, jolloin voin kävellessäkin kätevästi säätää tai jutella IRCissä. Tietysti puhelin on sellainen, joka on aina mukana. JoikuSpot mahdollistaa myös iPod Touchin nettitoimivuuden joka paikassa, joten voin asennella ohjelmia tai koodata iPodillanikin missä vain ikinä liikunkin.

Sitten on Asus EEE PC 901, jonka otan matkaani aina kun lähden jonnekin vähän minuutteja pidemmäksi aikaa. EEE PC:lläni saan graafisen etäyhteyden pöytäkoneelleni, jota pystyn hallitsemaan vaikka tuhannen kilometrin päästä aivan kuin olisin kotonani. Mokkulan tai kommunikaattorini nettiä käyttäen pääsen Internetiin mistä vain.

Koska minulla ei ole muuta kuin aikaa, olen aina Internetissä. Minut tavoittaa netistä paremmin kuin puhelimella. Tekstipohjainen kommunikointi on tullut tavaksi vaimonikin myötä, hän kun ei ilman kuulokojetta puhetta kuule. Jotkut ihmettelevät suuresti kun saatamme joskus irkata vierekkäin.

Internet vie parisuhteen. Näin kärjistää saksalaisen Bitkomin kysely. Useampi kuin neljä viidestä 19-29-vuotiaasta saksalaisesta kertoi netin olevan seurustelukumppania tärkeämpi. Kyselyyn vastasi tuhat ihmistä. Meneillään oleva laskukausi työllistää pariterapeutteja, kun netissä viihdytään paremmin kuin läheisten parissa.

Entä jos Internet tuo parisuhteen? Minulla kävi niin. Vaimonikin on aikamoinen Internet-addikti ja käytämme nettiä paljon yhdessä. Parisuhteemme ei kärsi netin käytöstä. Eikä oikein kärsi mikään muukaan. Entä jos netissä viihdytään läheisten kanssa? Ainakin meillä on niin. Internet tuo elämääni paljon enemmän kuin vie. Ja minulla on ihan oikea vaimo, ei mikään jpg-vaimo. Kohta on oikea lapsikin ja silloin kyllä vähän prioriteetit vaihtuu. Internet-riippuvuuteni ei tietääkseni ole haitaksi terveydelleni, ihmissuhteilleni tai avioliitolleni. Jos on, niin sitä en ole ainakaan vielä huomannut.

Tänään julkaistussa Aamulehden artikkelissa verrataan nettielämää arkielämään. Useammat tuppaavat erittelemään nettielämän ja arkielämän. Minulle nettielämä on arkielämää. En ole irl niin sosiaalinen kuin jotkut ihmiset, vaikka kasvokkainkin tapaan ja näen jopa päivittäinkin ihmisiä – muitakin kuin vaimoani. Netissä on helppo ja nopea keskustella kenen kanssa tahansa (ja nykyään – ainakin minulla – missä tahansa), ilman ulkoisia ärsykkeitä. Arjessa ihmistä on usein vaikea saada kiinni, kun kaikki eivät tunnu edes vastaavan puhelimeen. Sen sijaan he vastaavat pikaviestiin, vaikka samaan aikaan puhelin pärisisi pöydällä.

Ostaminen Internetistä on myös yleistynyt. Nykyään saa jopa ruokaostokset kotiovelle nettitilauksella, tosin Suomessa moinen ei ole yleistynyt – jos mahdollistakaan. Hedelmiä netistä pystyy ainakin tilaamaan Helsingin alueella, jos ei muuta. Itse tilaan netistä vain vaatteita, tietokoneen osia, vempaimia, musiikkia, silloin kun tilaan.

Tiivistettynä täytyy myöntää että kai sitä eletään sitten Internet-sukupolvea. Ainakin itse elän ja ehkä lapsenikin. Saa nähdä mitä 2010-luku tuo tullessaan. Toivottavasti Internetin käyttö pysyy yhtä positiivisena kuin mitä itse sen olen kokenut.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää