Huviretki Linnanmäellä ja Sea Lifessä

Lähdettiin viime lauantaina, eli toissapäivänä Helsinkiin tarkoituksena käydä Linnamäellä ja Sea Lifen merimaailmassa. Retken järjesti Vadelmakujan asuinkunnan porukka. Matka oli halpa, vain 12 euroa aikuiselta ja 8 euroa lapselta, eli kokonaissummaksi tuli vaivaiset 32 euroa. Junalla tai bussilla Helsinkiin maksaa omaisuuden. Matka tuli todellakin tarpeeseen. Kesäisin on ainakin kerran kiva käydä jossakin vähän kauempana etsimässä elämyksiä.

Kyyti lähti seitsemältä aamulla. En saanut yöllä unta kuumuuden ja yllättävän näläntunteen takia. Söin nuudelit ja nukahdin muistaakseni jossain neljän ja viiden välissä. Unta ehti siis kertyä ainoastaan reilun tunnin verran. Voin sanoa että väsytti. Pakkailut oli pakkailtu jo edellisenä iltana, tosin itse otin mukaan vain kommunikaattorini vara-akkuineen ja pakolliset eli avaimet, rahat ja itseni.

Matka taittui nopeasti naapurin kanssa jutellessa ja torkkuessa. Oikeasti menomatka tuntui todella lyhyeltä, vaikka pysähdyttiin Tähtihovissa. Ensimmäisenä mentiin Sealifeen. Sitä ennen olin saanut Japelta ja Scriniltä ilmoituksen että ovat tulossa paikan päälle.

Lotta tykkäsi Sea Lifestä ihan älyttömästi. Nauraa kikatti ja osoitteli kaloja ja vesikasveja koko ajan. Lotalta elämys ei maksanut mitään, eikä myöskään minulta – Veeran avustaja kun olin. Kaiken lisäksi siellä oli sellainen erikoislippu aistirajoitteisille, joten käynti oli todella halpaa meidän perheeltä. Paikka oli aika heikosti valaistu tunnelman vuoksi, joten Veera tarvitsi paljon avustusta. Hyvin kuitenkin selvittiin.

Itseäni kiehtoi eniten piraijat, haikalat ja meduusat. Iltalehti uutisoi juuri paria päivää ennen Sealifeen siirretystä jättimeritähdestä (maailman suurin kuulemma), mutta emme löytäneet sitä. Nyt myöhemmin kuulin naapurilta että kyllä se siellä oli, tosin hieman piilossa. Ei pahemmin haittaa, kun ei tähti minua paljon kiinnostanut.

Sea Lifessa oli paljon nippelitietoa veden asukeista, mutta en oikein jaksanut lueskella niistä. Joistakin kiinnostavimmista luin, erityisesti sähköankeriaasta. Siellä oli hauska valotaulu, joka sai virtansa suoraan sähköankeriaasta. Taulusta kuului myös rätinää sen mukaan paljonko se saa sähköä. Eräs pikkupoika kuunteli ääntä kunnes sähköankerias päästi kunnon sähikäisen ja kovaäänisestä pamahti hieman kovempaa. Tietenkin häneltä pääsi sitten itku ja isänsä joutui lohduttelemaan. Lotta ei ollut äänistä ja valoista moksiskaan…

Vieressä oli myös hauska taulu joka simuloi sähköpurkauksia koskettaessa.

Sitten olikin aika siirtyä Linnamäelle. Mitään matkamuistoja emme ostaneet. Tuntuivat olevan yli-hinnoiteltuja. Lipunmyynnin löytäminen oli vähän hakusessa, mutta pian saimme lipun ostettua. Kävin viimeksi lintsillä joskus kymmenen vuotta sitten. Oli hauska huomata miten kaikki oli muuttunut. Eniten huvitti se että kaikki oli minun. Oli Rollen koju, Rollen autot, Rollen laku, Rollen sitä ja Rollen tätä. Muistan sen kun Rolle-pelle tuli, mutta silloin ei vielä ollut muita Rolle-juttuja. Myös kaikki laitteet olivat suomennettu, kun ne ennen olivat kansainvälisillä nimillä. Space Shot on Raketti ja niin edelleen.

Ostettiin ”Rollen lippu”, jolla perheessä jokainen saa mennä vuoronperään laitteisiin niin paljon kuin haluaa päivän aikana. Hankittiin myös minulle avustajakortti, jolla pääsen Veeran kanssa laitteisiin veloituksetta. Jape löysi meidät ensin. Ensimmäisenä käytiin Tulireki-laitteessa. Kävin ensin Japen kanssa ja sitten Veeran kanssa samalla kun Jape vahti Lottaa. Japella on sama sairaus kuin Veeralla, mutta hän osaa viittoa vain vähän koska ilmeisesti sairaus todettiin vasta teini-iässä.

Laitteiden ajaksi Jape ottaa kojeet pois, jotta ne eivät hajoaisi. Viitoin ja käytin huulioita ja Jape ymmärsi asiani yllättävän hyvin. On hieman haastavampaa viittoa kuurolle, joka ei ymmärrä täysin viittomakieltä. Huuliltaluku on tässä tapauksessa todella hyödyllinen taito, jonka Jape osaakin loistavasti. Tavallaan olin Linnanmäellä myös Japen avustaja, koska hänellä on täsmälleen samat kuin Veerallakin: hämäräsokeus, heikko tasapaino, huono kuulo ja näkö. Tunsin olevani etuoikeutetussa asemassa. Olen aina tykännyt auttaa.

Lämmittelykierrosten jälkeen Scrin soitti ja löysi meidät pian soiton jälkeen. Lähdettiin suunnistamaan kohti seuraavaa laitetta ja samalla törmättiin fusiliin. Sillä välin kun fusil jonotti lippua, kävin Scrinin kanssa Kirnu-nimisessä laitteessa, jonka jälkeen Veera kävi samassa laitteessa Japen kanssa. Melko hurja laite oli ensimmäisellä kerralla.

Ajateltiin käydä suurimmat ”oksennuskoneet” alta pois ennen ruokailua ja niin tehtiin. Olimme jo varautuneet siihen että Linnanmäellä on kallista, mutta emme kuvitelleet sen olevan niin kallista. Hampurilaisateria maksoi jotain yhdeksän euroa, joten päätimme hieman vertailla paikkoja. Päädyimme Buffettiin, jossa luki isolla ”Perhebuffet 14 euroa”. Jonotimme sen reilut puoli tuntia. Kysyin sitten varmistaakseni että perhebuffetilla perhe saa syödä niin paljon kuin haluaa. Myyjä vastasi että se on yhdeltä henkilöltä 14 euroa, vauvoilta 2 euroa, eli yhteensä 30 euroa koko ruokailulta… pakko se oli sitten ostaa, tosin jätimme vauvabuffetin käyttämättä ja annoimme omasta ruoasta Lotalle sitten. Ärsyttää epäjohdonmukainen nimi, joka varmasti houkuttelee väärällä tavalla ihmisiä…

Jälkeenpäin ajatellen hinta-laatusuhde oli kuitenkin hyvä. Saimme rauhassa syödä mahamme täyteen ja kävelevästä pöydästä oli tarjolla vaikka minkälaista herkkua. Limsoissa oli hiilihapot ja muutakin juotavaa löytyi. Sanoisin että ruoan suhteen Linnanmäen parasta antia. Saimme myös jäätelölipukkeet ja nyt vasta muistin että emme koskaan käyttäneet niitä. Aika meni liian nopeasti kun oli kivaa. No eipähän tuo pahemmin haittaakaan.

Ruoan jälkeen lähdimme kiertämään lisää laitteita. Laskeskelin että meidän oli käytävä laitteissa noin 10 kertaa jotta 56 euron arvoinen lippu maksaa itsensä takaisin – yksittäiskerran hinta kun oli kuusi euroa. Päivän loppusaldo oli siis tavallaan plussan puolella, kun kävimme laitteissa ainakin 20 kertaa. Kaikki isoimmat laitteet tuli käytyä, Rakettia lukuunottamatta. Todella hauskaa oli isolla porukalla. Vuorottelimme siten että saatiin kaikki käydä haluamassamme laitteessa. Lottaa vahti eniten Jape, mikä oli todella kiltisti tehty häneltä. Fusil pääsi kerran vahtimaan Lottaa ja nauroimme kuinka hän näytti ihan perheenisältä.

Pääsin kerran käymään Hurjassa Kurussa ja olin pettynyt kun en kastunut melkein yhtään. Olin valmis ottamaan kaiken veden vastaan joka päälleni pärskii, mutta kunnon töyssyjä ja kuohuja ei oikein ollut. Päätimmekin illan eräässä vaiheessa käydä Vonkaputouksessa, mutta itse jäin sillä kertaa Lotan kanssa katsomaan ja valokuvaamaan.

Kun muut tulivat kastuneena laitteesta, menin itse laidalle odottamaan seuraavaa läsähdystä ja keräsin reunan yli lentäneet vedet päälleni saadakseni itsekin hieman viilennystä. Näin tuntui kuin olisin itsekin ollut mukana laitteessa.

Etsimme pitkään Lotalle sopivaa laitetta ja löysimme Pallokarusellin. Lotta olisi päässyt yksin laitteeseen Rollen lipulla, mutta emme uskaltaneet häntä yksin jättää. Huijasin sitten kysymällä pääseekö alle yksivuotiaan kanssa aikuinen ilmaiseksi ja pääsin Lotan kanssa laitteeseen. Kuukausi sinne tai tänne, onhan Lotta vasta 1v ja 3 kuukautta. Saatiin vielä Lotalle vauvahupi-tarra, mutta ei ehditty käydä muissa vauvalaitteissa. Tyttö pääsi ainakin yhteen sentään…

Lotta oli uskomattoman kiltti koko reissun. Saa olla omasta tyttärestään todella ylpeä! Tyttö ei riehunut eikä riskannut koko matkana kertaakaan. Kiltisti ja iloisesti oli koko reissun ajan. Bussi olisi lähtenyt takaisin viideltä, mutta soitin naapurille että emme tule sillä takasin. Lippu ei olisi ehtinyt maksaa itseään takaisin siihen mennessä ja olisi jäänyt monet laitteet näkemättä. Itseasiassa yli puolet laitteista olisi jäänyt väliin… tulimme sitten bussilla takaisin kotiin, eikä Lotta itkenyt vaikka jäi iltapala väliin ja joutui nukkumaan bussissa. Nukkui kiltisti pehmeä hoitolaukku tyynynä, peittoa mutustaen. Jyväskylässä olimme puolen yön jälkeen ja menimme vammaispalvelun taksilla kotiin.

Reissu oli kesän kohokohta ja olen todella huojentunut siitä miten kaikki sujuikin niin täydellisesti. Tekemistä ja hupia oli niin paljon, että jotakin jäi varmasti kertomatta. Kuvia tuli paljon ja tähän liitin ne parhaat. Lisää kuvia (joitakin samoja) voi katsella vaimoni galleriasta. Pitää tehdä samanlainen reissu toistekin, jos tarjoutuu mahdollisuus. Onneksi kesää on vielä jäljellä, vaikka kauemmas emme varmaan enää lähdekään.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää