Avainsana: shining
-
4 min790 sanaa
Tuska Open Air – Kuulumiset ja jälkipuinnit
Huh, nyt on Tuskat tuskailtu. Lotta lähti perjantaina aikaisin aamulla mummolaan ja minä valmistauduin vaimoni kanssa Tuska Open Air -reissuun. En jaksanut muuntaa kuvia web-muotoon kovin paljoa, koska olen ihan poikki. Ennen alueelle lähtöä kävimme lunastamassa hotellihuoneen Sokos Hotel Pasilasta. Jälkiviisaana tajusin että esimerkiksi Scandic Simonkenttä olisi ollut edullisempi ja lähempänä. Simonkentästä olisi päässyt suoraan Metrolla alueelle kun Pasilasta täytyi…
-
1 min277 sanaa
Maanantaimetallia 2 – Uutta kuolemankatkuista musiikkia itsemurhan ruhtinaalta
Depressiivissuicidaaliseksi blackmetal-bändiksi mielletty (dsbm) Shining julkaisi uuden levynsä Född Förlorare (”Syntynyt luuserina”, ”Born loser”) toukokuun 25. päivä, jonka jälkeen se ilmestyi pian Spotifyynkin. Uutta Shiningin suuntaa voisi kuvailla hieman opethmaiseksi melankoliapläjäykseksi, jossa silti paljon elementtejä vanhasta Shiningista, joka oli enemmän black metallia. Vaikka vanhan kansakunnan blackmetal-hevipäät ja puristit levyä kritisoivatkin kärkkäästi, tykkään itse uudesta levystä vallattomasti, vaikka se onkin kokonaisuutena…
-
1 min231 sanaa
Epäonnen viikko
Viikon sisään tapahtuneita ikäviä asioita: Viikon sisään tapahtuneita hyviä/neutraaleja asioita: Tulevia asioita:
-
3 min691 sanaa
Kvarforth, itsemurhan soihdunkantaja
Varoitus! Tämä erästä black metal yhtyettä käsittelevä artikkeli ei ole välttämättä tervettä luettavaa kenellekään. Miksi kirjoitan aiheesta, tiedä sitä en itsekään. Kiehtovan pelottavaa, mutta totta kuin vesi. Shining on yhä demonisin bändi mitä tiedän. Sanotaan nyt heti alkuun, että bändin nimi ei liity millään muotoa samannimiseen elokuvaan tai kirjaan. Kirjoitin kyseisen kokoonpanon musiikista aiemmin ennakkoluuloja, vielä silloin kun en ollut…
-
1 min222 sanaa
Depressiivinen black metalli
Olen jostain syystä viime aikoina siirtynyt entistä enemmän raskaampaan ja synkempään metalliin. Olen pitkään kuunnellut mielelläni black metallia ja pitänyt sitä pimeimpänä mahdollisena musiikkina, kunnes tänään löysin jotain vielä synkempää: Depressiivinen black metalli. Tämän kyseisen genren rinnalla tavallinen ja raaka perinteinen black metalli ei tunnu miltään. Depressiivinen black metalli on äärimmäisen painostavaa, melankolista, surullista ja masentavaa. Ensimmäisiin löytämiini bändeihin tykästyin.…