Avainsana: äiti
-
Alkusyksyn kuulumisia
Asiatekstit ovat vallanneet Rollemaan ja ”turhat” kuulumiset ovat jääneet tauolle. Tänään eräs ystäväni mainitsi että eräässä asiakirjoituksessani on todella vähän asiaa. Heitin takaisin että 90% kirjoituksistani on varmasti samanlaista asiatonta tuubaa. Kirjoitan lähinnä puhtaasta kirjoittamisen ilosta. Kävijät ja lukijat ovat vain plussaa. Siinä on olemassa tietynlainen ristiriita, kun kirjoitan yleisölle mutta samaan aikaan en halua blogistani Suomen suosituinta. Mutta voi…
-
Kielen oppiminen
Ihminen oppii yleensä vanhemmiltaan kielen jos toisenkin. Suomalaisena syntyneenä osaan puhua sujuvasti vain suomea. Äitini halusi minun opiskelevan koulussa kieliä, muitakin kuin englantia ja ruotsia. Yläasteelle siirtyessäni aloitin sitten ranskan opiskelun, puoliksi äitini painostuksen takia. Äitini olisi halunnut minun aloittavan sen jo ala-asteella. Suurin ongelma oli ujouteni, eikä yhtään auttanut se että ranskan ryhmään ei tullut yhtään poikaa… en myöskään…
-
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin
Onpahan jäänyt taas bloggaaminen ja valokuvaaminen ja eläminen vähiin… olen viime aikoina ollut lopen uupunut itseeni ja kaikkeen. Sitä olotilaa voi kuvata vain yhdellä sanalla: Masennus. Niin se vain nosti päätään yli vuoden tauon jälkeen. Tapahtui liikaa vastoinkäymisiä ja nuo rahaongelmathan ne taitavat olla suurin syy. Syitä enempää puimatta, nyt menee taas kohtalaisen hyvin ainakin mielialan suhteen. Aamulla olisi kuitenkin…
-
Satunnaisuutta pakon uhalla
No jopas on jäänyt bloggaaminen vähemmälle tänään. Ei minua oikein nytkään innosta kirjoittaa, mutta kun tekstiä syntyy niin…* Olen melkein pakotettu bloggaamaan pidempiä tekstejä, kun mikrobloggaukset tuntuvat valtaavan alaa sivulla. Tällä sivulla olevat Twitter-postaukset käyttäytyvät siis kuin normaalit merkinnät. Tästä johtuen voi näyttää siltä kuin sivulla olisi vähemmän niitä ”oikeita” merkintöjä, kun tosiasiassa Twitter-postaukset ovat niitä oikeita merkintöjä. Ne on…
-
Neljän annoksen setti
Mitäs mitäs. Tuli taas pakoittava tarve kirjoittaa, vaikka mitään asiaa ei olekaan. Tein tuossa ruokaa (italianpataa, om nom nom nom) ja huomasin että viimeistä jauhelihapakettia viedään. Kuin salamana taivaalta nappasin puhelimen ja soitin äidille kysyäkseni onko hänellä pakkasessa kenties lisää jauhelihaa. Tiedä mistä sekin ajatus päähän napsahti. Joka tapauksessa, jauhelihasta keskustelu eteni ihan muihin asioihin. Lähinnä kuulumisia ja pölpötyksiä –…