Huomentapäivää

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Lauantait menevät aina nukkumiseen, tai siltä se tuntuu. Olin eilen (tai oikeastaan jo tänään) yhdeltä kotona, mutta koska oli jo myöhä, jouduin menemään linja numero kakkosella, joka vei minut about kahden kilometrin päähän määränpäästä. Monet sanovat ettei matka ole kahta kilometriä, mutta se tuntuu siltä kun koko matka on ylämäkeä. Ellei olisi jo lauantai, tämä olisi kuudes viestini tänään (anteeksi jos elän vielä perjantaita). En haluaisi että viikonloput menevät näin nopeasti. Pitää vielä oppia ajattelemaan positiivisesti.

Kotimatka oli pelottava, ainakin leikisti. En pelkää kävellä kyseenalaiset kaksi kilometriä pimeässä, mutta säikähdän aina kun katson metsään jotain epämääräistä varjoa ja se näyttää pirulta, tai jos bussipysäkki on kokonaan varjossa ja siinä on joku kassi jota luulen kummajaiseksi. Ja kun lähdin moottoritien kupeesta kävelemään, joku hullu amis kaahas sataakahtakymppiä ja just mun kohdalla renkaan rupes luisumaan. Vähänkö säikähin ku se ois voinu ajaa mun päälle, mut sit se sai auton oikastua ja jatko matkaa. Sit loppumatkan mietin vaa että mitä jos oisin jääny sen alle… iltalehessä otsikot: ”Koulupoika jäi amisauton alle vain KM päässä kotoa”. Ehkä ei kuitenkaan.

Kun tulin kotiin, kaikki olivat jo nukkumassa, paitsi tätini joka luki lehteä olohuoneen sohvalla, johon hänen vuoteensa oli järjestetty. Niin joo, ei porukatkaan nukkuneet vaan katsoivat Smallvillejä läpi yön. Menin pimeään huoneeseeni, jossa kaksi pientä veljeäni nukkuivat jo sikeästi. Avasin tietokoneen hiljaa ja laitoin lataukset päälle ja uuden MSN osoitteen toimintaan. Btw, osoite on nykyisin rolle [at] rollemaa.fi, joten jos teillä on vielä se vanha .tk osoite, lisätkää uusi. En voi millään muistaa ketä kaikkia mulla oli mesessä, koska niitä oli ihan liikaa, jotain about 150 tyyppiä. Enkä oikeastaan haluakaan muistaa kun puolienkaan kanssa ei tullut keskusteltua. Joten lisää vain jos sanotkin joskus jotain.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä