Turisas – The Varangian Way (2007)
Muinaisen suomalaisen sotajumalan Tursaan mukaan nimetty folkmetalbändi Turisas julkaisi toisen virallisen kokopitkän albuminsa 6. kesäkuuta 2007. Turisas on tunnettu epätavallisesta kansanmusiikkitaustaisesta äänimaailmastaan. Bändi yhdistelee jazzahtavia kuvioita ja tekee musiikistaan hyvinkin progressiivista. Jos edellinen albumi kallistui ollenkaan Korpiklaanin tyylisuuntaan, niin tämä on sitten enemmän Thyrfingiä. Tai sitten ihan vain Turisasia. Turisas osaa kyllä käyttää kaikki soittimet hyödyksi, mutta silti on ihan erilaista verrattuna esimerkiksi Ensiferumiin. Bändi erottuu massasta, se on selvä. Torvistaan tunnettu Turisas.
Go now, and don’t look back!
Give my greetings to the Greek King!”
The wind flew the raven banner with pride
Eagles were soaring aloft
Filled with hope and excitement side by side
Five hundred and one cast off
Levy alkaa mahtipontisella soundilla, eli To Holmgard And Beyond -biisillä. Torvet soi ja edellisen Battle Metal-albumin tunnelma kiirii pintaan. Alkaa jälleen mieli itsekin lähteä huitomaan miekka kädessä ja niin tapahtuukin, ainoastaan pään sisällä. Vaikka samaa Turisasia kuullaan uudellakin levyllä, minusta musiikki on muuttunut melodisemmaksi. Battle Metal levyltä minua miellytti ehkä vain Battle Metal-kappale, mutta The Varangian Waylla on monta taistelun arvoista biisiä. Erityisen yllättynyt olin Five Hundred And One-biisin dynamisuudesta. Olin myytyä miestä kun kuulin biisin ensimmäisen kerran. Biisin viimeisen minuutin melodinen huipennus taustakuoron säestämänä aiheutti lähes samanlaisen euforisen olotilan kuin Ensiferum. Olisipa se vain jatkunut pidemään. Tosin kohta 1:16 kuulostaa kyllä aivan liikaa Opethin Ghost of Perditionilta. Mahdollinen tahaton tai tahallinen plagio. Silti, tämä on sitä auvoa Turisasta, jota haluan kuunnella! Rolle – folk metallin ikuinen ystävä – arvostaa!
- To Holmgard And Beyond
- A Portage To The Unknown
- Cursed Be Iron
- Fields Of Gold
- In The Court Of Jarisleif
- Five Hundred And One
- The Dnieper Rapids
- Miklagard Overture
Levyllä on oma tarina osoitteessa
www.thevarangianway.com.
Tämän ”The Varangian Way” -riekaleen taustalla mylvivä tarina on oikeastaan hyvin jännittävä. Se osittain pohjautuu tositapahtumiin. Ne varjagit, varangit, olivat siis viikinkejä, eikös näin? He reissasivat Rooman (Bysantin) valtakunnan seutuville asti.
Viinkialuksen keulassahan on tyypillisesti lohikäärmeen päätä muistuttava koriste-esine. Lohikäärme syöksee tulta. Viikingit olivat kohdanneet kaukaisilla matkoillaan sellaisia sota-aluksia, jotka kykenivät heittämään tulta. Tämä on sinänsä niin kiehtova yksityiskohta, että en meinaa pysyä pöksyissäni. Viikingit kaiversivat lohikäärmemäisen olennon kasvot laivojensa keulaan, sillä he olivat tavanneet reissuillaan tulta syökseviä laivoja. Ne laivat kuuluivat Bysantille! Tästä aiheesta tuli joskus TV:ssä dokumentti. Lisää tietoja osoitteesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalainen_tuli
Aika siistiä kyllä. Luinkin lyriikoita innoissani ja vähän osasin jo epäillä tällaista.
[…] Turisas: The Varangian Way – Folk metallia parhaimmillaan. Turisasin sanotaan olevan perfektionistiartisti ja siltä vaikuttaakin. […]