Toukokuinen aurinko voisi viedä kylmän mennessään

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.

Eilen käytiin Veeran kanssa viettämässä äitienpäivää äitini luona. Äiti oli tehnyt raparperi(rahka)piirakkaa, jota minulla ja äitillä oli tapana tehdä kun olin pieni. Piirakka on älyttömän hyvää ja siitä tulee aina hyvät muistot mieleen. Valitettavasti kävi samalla tavalla kuin viime vuonna – eli en muistanut varautua äitienpäivään, joten minulla ei ollut lahjaakaan. Mutta äitienpäivähali ja visiitti oli varmasti riittävä lahja. Piirakkaa sain vielä kotiinviemiseksikin.

Illalla menin Markon kanssa Juhanille katsomaan Suomen peliä. Kerrankin hyvä menneisyys palasi hetkeksi. Tuli mieleen ajat jolloin katsottiin samalla porukalla pelejä, kun olin vielä sinkku ja kaverit olivat ihan pikkuisen nuorempia kuin nykyään. Ensimmäisen kahden erän aikana kului vain pepsiä ja karkkia, sillä peli oli aika tasapaksua. Jotenkin edelleen Leijonilla on se vika että he heräävät pelaamaan vasta liian myöhään. Jenkit saivat napsittua kaksi hienoa maalia ja Suomi lähti kirimään vasta viimeisessä erässä. Olli Jokinen ehti saada aika pienestä pelikiellon pelin loppuajaksi ja tuomarit olivat muutenkin kuin arpajaisissa. Kolmannen erän ensimmäinen maali meni selkeästi sivuverkosta läpi ja maalituomari hyväksyi sen maalina. Kuulin että kyseinen tuomari sai potkut pelin jälkeen.

Peli päättyi 3-2 Suomen joukkueelle. Juuri kun summeri soi Anssi Salmela ja David Backes aloittivat nyrkkitappelun samalla kun Selänteellä ja Brownilla oli jotain rähinää. En ole aikaisemmin nähnyt kunnon veristä nyrkkitappelua MM-kisoissa, enkä tiennyt että sitä sallitaankaan. Jännittävä ja mielenkiintoinen peli kaiken kaikkiaan. Miten Suomi osaakin tehdä viimeisestä erästä niin piinaavan? Tänään olisi sitten mittelöt Kanadaa vastaan, saa nähdä miten Leijonille käy…

Tänään työpaikalla ihmiset ihmettelivät kun tulin töihin shortseissa. Olin niin väsynyt aamulla että lähdin ajattelematta, mutta en tajunnut vaikka ilma oli vähän normaalia vilpoisempi. Tuuli kovasti. Aurinko paistaa nyt, joten pitääpi toivoa että lämpötila nousee iltapäivään mennessä. Tosin eipä tuo kotiovi kaukana ole.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä