Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Ulkona on satanut alkuviikosta ikävästi. On myös sumua, tihkusadetta, kaatosadetta, tihkusadetta… ja uni maittaa puolenpäivän yli. Eilen oli siskoni synttärit. Meri täytti 18, onneksi olkoon vaan. Täällä oli porukkaa kahdestatoista lähtien. Heräsin ulko-oven paukkeeseen kun vieraita lappasi sisään taloon ja ulos talosta. Hyvä että huoneeni ikkunat ja ovet olivat kiinni, ettei niitä tunkenu sisään. Ärsytti vähän herätä kun piti hipsiä boxereisillaan suihkuun siten, etteivät vieraat huomaa. Mutta selviydyin kuitenkin. Päivän soitin kitaraa ja olin koneella, kunnes Veikko soitti ja pyysi pelaamaan biljardia clubille. Lähdin seitsemäksi kaupunkiin, jossa tapasin Veikon, Markon ja Juhanin.
Ilta vierähti biljardia pelatessa mukavasti. Ehdin käydä kaupassakin ostamassa mässyä (tai hemua, kuten Marko ja Veikko sen sanovat) ja juotavaa. Lähdin kotiin 9:15 bussilla ja olin puoli kymmeneltä kotona. Istuin toviksi tietokoneelle ja menin sen jälkeen katsomaan veljien kanssa sarjoja olohuoneeseen. Valvoin kahteentoista ja nukuin yhteen. Välillä vähän ärsyttää tuo liika nukkuminen. Herätys on aina asetettu herättämään kymmeneltä tai yhdeksältä, mutta aina kun se herättää minut, en herää, koska tiedän että ei tarvitse herätä vielä on kesää jäljellä -periaatteella. Sosiaalinen elämäkin kärsii kun vaan nukun täällä korvessa enkä jaksa liikkua mihinkään. Ja sanotaanhan, että ihminen nukkuu noin puolet elämästään. Saattaa pitää jopa paikkaansa. Ainakin minun kohdallani.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
