Saako rahalla todellista palvelua?

Olen moneen otteeseen valitellut miten eläminen vaatii rahaa. Jopa hengissä pysyminen. Siksi raha-asiat on hyvä oppia pienestä pitäen hoitamaan viisaasti. Säästetään niitä viikkorahoja ja ”pidetään rahaa nätisti”, kuten edesmennyt pappani tapasi sanoa. Minun elämäni on siltä osin pilalla.

Olen jo aiemmin varmasti purkanut turhankin paljon rahan valtaan kohdistuvaa kritiikkiä.

Kovat ja kylmät arvot eivät nuoria miellytä. Yli puolet näkee, että erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat liian suuret. Samaan aikaan puolet kuitenkin kokee, että jokaisen tulisi elättää itsensä omalla työllään.

Löysin hyvän ja hauskan aiheeseen liittyvän bloggauksen:

Ihmisellä, kuten muilla laumaeläimillä, on tarve määritellä hierarkiaansa. Nykypäivänä yksinkertainen mittari hierarkiassa on raha. Rikkaalla ihmisellä on valtaa ja oikeuksia yli muiden.

Nykyaikana maksetaan ”palveluista”, jotka ovat todellisuudessa itsepalveluita. Ravintoloihin mennään syömään, haetaan mausteista ja aterimista lähtien kaikki itse ja ruoan jälkeen viedään itse astiat paikoilleen tai roskiin ja jos oikein kohteliaita ollaan niin pyyhitään pöytä – koko rahan edestä.

Kuva: donaldtownsend

Monessa pankissa palvellaan itseään samalla periaatteella ja maksetaan ”palvelumaksua” jokaisesta pienestä kuitista ja pyynnöstä. Sanan ”palvelu” käsite on todellakin hämärtynyt… Tänään ovat etenkin pankkiasiat mietityttänyt, tämän jälkeen:

Vaikka yritystilin irtisanomisen perään ei soiteltu, olin tyytyväinen. Kunnes ymmärsin, etten ollut saanut viimeistä tiliotettani. Kirjanpitäjäni ei ollut tästä kovin riemuissaan, joten marssin asiakastapaamisten välissä konttorille. Jännä juttu, miten aikaa löytyy kun on pakko.

Tiliote oli toki noudettavissa. Mutta maksua vastaan. Tässä vaiheessa alkoi keittää.

[…]Rakas herra Pankki, olisi ollut ystävällistä tulla viimeistään tässä vaiheessa hieman vastaan. Ihan oikeasti. Vähän pelisilmää näihin tilanteisiin! Tässä vaiheessa kuitin toimittaminen erillistä ”kuittimaksua vastaan” oli liikaa.

Vaikka olenkin Osuuspankkiin ollut aina tyytyväinen, siinäkin on joitakin turhia palvelumaksuja. Isäni on vaihtanut S-pankkiin. Siitä saa kuulemma jotain bonustakin. En muuten ole koskaan ottanut lainaa pankeista, enkä muualtakaan, enkä edes pienlainaa. Ymmärrän lainan käsitteenä, mutta pikavippi menee yli hilseen. En vieläkään ymmärrä miksi ihmiset ovat valmiita ostamaan esimerkiksi 50 euroa 60 eurolla. Tuosta noin vain.

Mutta se niistä raha-asioista. En edes tiedä miten tämä aivopieru pääsi taas yllättämään.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää