Rollen filosofia lävistyksistä

Monesti on pitänyt kirjoittaa lävistyksistä ja nyt vihdoinkin muistin asian. Itselläni on labret (alahuulen alaosassa) -kohdassa reikä, jossa olen pitänyt monenlaista härpäkettä kohta vuoden ajan. Aivan ensimmäiseksi otin huulirenkaan, koska tuntui siltä että se voisi sopia tyyliini paremmin. Huulirenkaaseen olinkin tyytyväinen, kunnes sisäpuolen metalli rupesi tekemään uraa sisähuuleen.

Ajattelin että särky ja urautuminen menisi ohi, mutta kun se paheni ja rupesi särkemään enemmän niin jouduin parin kuukauden lävistyslomalle. Tietenkin lävistysreikä umpeutui, joten kävin ottamassa uuden reiän, täsmälleen samaan kohtaan. Otin perustapin pallolla, koska tappi paranee ja rauhoittuu nopeammin. Silloin näytin kutakuinkin tältä:

Halusin odottaa että lävistys paranee kunnolla ennen kuin rupean tekemään mitään radikaalia. Kokeilin välissä isompaa rengastakin, mutta se teki aivan samanlaista uraa. Ehkä rengas ei sittenkään sovi minulle. Tietysti voin pitää rengasta päivän pari, mutta vakituisena sitä en voi pitää. Valitettavaa.

Viime aikoina olen pitänyt vähän erilaisia lävistyskoruja. Tykkään vaihdella niitä välillä. Ostin pari erilaista kartiota/piikkiä, oranssin valkoraitaisen muovisen ja kiiltävän mustan metallisen. Oranssia pidin jonkin aikaa, mustaa olen taas pitänyt miltei jatkuvasti. Jossain vaiheessa vaihdoin lip hoopiin, eli tämännäköiseen kapineeseen, jolloin näytin tältä:

Sitä sitten pidin eiliseen asti, kun huomasin että ihokudos on vähän ärtynyt ja kasvanut miten sattuu. Vaihdoin sitten tappiin, se on aina hyvä keino rauhoittaa lävistys. Jossain vaiheessa takaisin lip hoopiin tai hevosenkenkään (kummatkin siis jonkinmoisia puolirenkaita).

Se siitä lävistyshistoriastani. Moni varmaan miettii miksi pidän lävistystä? Suoraa vastausta en osaa antaa, mutta mielestäni se on mukava ja nuorekas lisä ulkonäkööni. Pidän lävistykseni ulkonäöstä ja sen tuomasta lisästä ulkonäkööni. Seuraavat lauseet ovat täynnä ’ehkä’ sanoja, koska en tosiaankaan voi sanoa suoraan vastausta kysymykseen, miksi?, paitsi ehkä vastauksen siksi. Lävistys kertoo ehkä joistakin periaatteista ja ehkä arvoista. En välttämättä halua erottua mitenkään, mutta toisaalta haluan. Kuuntelen enimmäkseen metallimusiikkia ja tuo pieni metallinpala huulessa ehkä todistaa sitä jollain tavalla. Aiemmin sanoin että se antaa myös vähän rujomman kuvan kuin mitä todellisuudessa olen. Ehkä myös sitä, ehkä ei.

Minä vain pidän lävistystä ja tykkään pitää sitä. On ollut mielessä hankkia toinenkin, mutta en toisaalta halua täyttää itseäni lävistyksistä. Toisaalta kaksi läviststä ei ole vielä paljon, enkä sen enempää muutenkaan hankkisi. Jos ottaisin lisää niin ottaisin lävistyksen kulmaan tai korvaan. Kahden tai kolmen reiän industrial on ollut mielessä mutta pitkä tukkani haittaisi sekä paranemista että näkymistä. Siinäpä se. En mitään lävistyksen hoito-ohjeita tai käyttökokemuksia rupea enää tänne kirjoittelemaan. Rolle on iloinen lävistetty (hevi)mies.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää