Rantaväylän tuttavuudet

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.

Jokin aika sitten lenkkeilin rullaluistimilla ja sauvoilla Jyväskylän rantaväylällä musaluurit korvissa. Vastaan tuli kolme poikaa, jotka tunnistivat minut. Heti minut nähtyään he huudahtivat ”Kato Rolle!”. En tuntenut tyyppejä, enkä aluksi ollut varma sanoivatko ne minulle mitään. Vasta ohi rullittuani käännyin katsomaan taakseni ja otin luurin pois korvalta, jolloin kuulin nimeni mainittavan. Jatkoin lenkkiä hymy huulilla. Voisin vaikka lyödä vetoa että miekkoset ovat käyneet lukemassa blogiani, sillä he eivät voineet olla entisiä luokkalaisiani, eivätkä tuttuja tai tutun tuttuja, sillä en vain saanut yhdistettyä niitä naamoja mihinkään.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Alex

    Itsellä on käynyt muutaman kerran samoin. ”Olet se providencetyyppi!” tai ”ootsä se nikke?”

    Se on todella hämmentävää, mutta saa hymyilemään :)

  2. Tanskis

    Mulla tota sattuu koko ajan. Kuokkalassa melkeinpä kaikki tuntee mut ja siihen olen jo tottunutkin. Mutta riparille isoseksi mennessäni hämmästyin erään pikkusen kuiskauksesta kaverilleen: ”Toi tyyppi juonsi Toukofestissä.”

    Osuva fraasi: ”Kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei ketään.”

    Esiintyessäni monet ihmiset näkevät minut, mutta minä en heitä.