Perjantaina piti lähteä Mikkeliin tapaamaan vanhaa kaveria, mutta sairastuin edeltävänä yönä siihen samaan, jota kaikki muutkin sairastavat (tai ovat jo sairastaneet). Yritin toipuilla lauantain katsomalla elokuvia ja nyt onkin jo sunnuntai. Tänäänkään olo ei ole vielä tarpeeksi terve, jotta jaksaisin lähteä liikenteeseen. Kurkku kipeä, ajoittaista päänsärkyä, nenä vuotaa, ehkä kuumetta – en ole jaksanut mitata tuolla aataminaikuisella elohopeamittarilla, jota täytyy pitää kainalossa kymmenen minuuttia.
Kävin hiljattain Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnan yli-insinööri Tapani Tarvaisen puheilla, mutta en ilmeisesti ollut hänen mielestään tarpeeksi pätevä sivariksi yliopistolle. Yllätyin hieman kuinka paljon ainakin IT-tiedekuntaan vaaditaan aikasempaa koulutusta ja työkokemusta. Ja matematiikan puuttuminen opintosuunnitelmastani laski ilmeisesti arvoani heidän silmissään. Luulisin että yleisesti ottaen sivareilta ei vaadita mitään – eikä pitäisi vaatia. Ehkä taidan tähdätä liian korkealle. Joka tapauksessa käyn vielä tietohallinnon puolelta kysymässä, kunhan paranen. Jos en pääse sinnekään, rupean selailemaan ”vapaita sivaripaikkoja” -läpyskää, tai menen tuttuun paikkaan, Cygnaeus-lukioon.
Tänään leikin ystäväni tietokoneen kanssa. Sairaana oleminen ei ole mukavaa ilman parasta kaveria. Sain muuten tietotekniikasta kiitettävän kympin. Ja kursseja tuli yhteensä 77. Yllätyin positiivisesti.
Muilla alkoi hiihtoloma. Minulla (luku-)loma vain jatkuu.
Kaksi ylimääräistä kurssia, vau! (Havaitsinko hikipingon sarkasmin?)
*havaitsitko