Päivän viimeinen tehtävä jäljellä, eli päiväkirjaan kirjoittaminen. Viikko on jälleen ollut pitkä ja raskas. On mukavaa, että perjantain saan pidettyä palaverivapaana ja kevyempänä, tälläkin kertaa.
Ystävänpäivän kunniaksi käyn lelukaupassa ja ostan Veeralle Dookdookin. Hänen tarinansa iskee jotenkin, mätsää niin hyvin.
Dookdook didn’t have the easiest start on life, but that doesn’t mean he isn’t living his best one today! From rendezvous with movie star neighbors to doggie bags of fancy French chicken, Dookdook has come a long way from his humble beginnings. His secret? Oodles of optimism and his best friend.
Ei jaksa nyt oikein pidempiä nakutella.
Hyvää ystävänpäivää!
Tässä kirjoituksessa on 119 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:57) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ystävänpäivä
Pakenen ahdistusta töihin tänään, eli työskentelen kellon ympäri. Työt loppuvat 23:50 ja sen jälkeen ryhdyn päivittämään vapaa-ajan serveriäni, vaikka olen edeltävät tunnit asentanut firman uutta palvelinta…
Ystävänpäivän kohokohta on vaimon kanssa sushilounas, mutta muuten on tullut kyllä oltua tehokkaasti oman pään sisällä ja työmaalla, eli tietokoneella. Silmiä särkee ja päätä jomottaa, ahdistus puristaa rinnassa.
Nautin siitä mitä teen, mutta tänään ei ole ollut hyvä olo. Sille on syynsäkin, mutta en jaksa avata enempää. On huono omatunto siitä, että tällaisena päivänä on paska olla.
En jaksa. Tässä on liikaa yhdelle ihmiselle kaikin puolin. Välillä toivoisin, että en olisi niin pakkomielteinen, työnarkomaani, huolehtivainen, erityisherkkä ja että niin moni asia ei riippuisi minusta. Olisi kiva joskus antaa olla, jättää tekemättä, jättää hoitamatta, olla vastaamatta, mutta en pysty siihen. Kestääkö kamelin selkä miten pitkään tätä rääkkiä, se jää nähtäväksi.
