Vilkas päivä. Enimmäkseen sys op-hommia. Tekemistä jää keskiviikoksi, en ihan saa palvelinta täysin asennettua. Ei se mitään.
Illaksi taksilla Jypin peliin, Lähi-Tapiolan vakuutusmyyjämme kutsusta, ruoat ja juomat heidän piikkiin. En ole koskaan ollut aitiossa, joten tämä on melkoinen elämys. Hulppea paikka. Tuntuu, että olen maailman huipulla. Alkoholittomia juomiakin on. Alussa hieman ahdistaa, sillä muitakin yrittäjiä on kutsuttu ja tila on aika pieni. Lopulta porukan jää sulaa ja keskustelukin on ihan miellyttävää, toki pieniä häiritseviä nyanssejakin löytyy. Peliä on jännä seurata näin hyviltä paikoilta. Jyp häviää johtoasemasta 3-1 ja peli päättyy 5-6 Rauman Lukolle.
Telegram-viesti vaimolle kiteyttää päivän hyvin:
Juhalta herää hyvä ajatus tämän illan päätteeksi. Pitäisi muistaa myös omaa itseään. En edes muista milloin viimeksi olisin ajatellut itseäni, eli siis omaa vapaa-aikaa. En varaa itselleni ja omaan viihtyvyyteeni aikaa yhtään, kun mietin vain muita. Ja töitä. Pitäisi osata tehdä muutakin ja ottaa sitä aikaa itselleen. Tähän pitää jatkossa koittaa jotenkin panostaa. Hankalaa se on, kun ei osaa…
Tässä kirjoituksessa on 188 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kaikki onkin hyvin
En saa kiskottua itseäni ylös huonosti nukutun yön jälkeen. Unipisteet 38/100. Olen nähnyt unta, jossa minua on ammuttu vatsaan niin, että kukaan ei ole huomannut mitään. Luoti vatsassani teen hidasta kuolemaa.
Aamu on kamala. Vatsaa vääntävä ahdistus ei hellitä. Mutta pojan hammaslääkärissä ei löydykään mitään hälyttävää. Hammas ei ole tulehtunut.
Lompsin samantien apteekkiin ostamaan kalleimman mahdollisen korvakuumemittarin. Pojalla ei myöskään ole kuumetta sillä mitattuna. Koko homman voisi siis summata surkeaan kuumemittariin ja meikäläisen ylireagointiin. Vuorokauden verran panikointia lähes syyttä. Tervetuloa ahdistujan arkeen.
Mieli on taas rauhoittunut. Se on tärkeintä. Iltapäivällä tilaamme pizzat.
Nyt reset.
/clear
