Mikä lokikirja?

Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.

Kiinnostaako saada reaaliaikainen ilmoitus uudesta tekstistä? Liity Rollen tekstit Telegram-ryhmään!

Tottakai!

Tuska 2022 – Päivä II

Nopea kertaus eilisestä. Tuli katsottua Omnium Gatherum, Perturbator, Detset, Heilung, Carcass ja Korn. Päivän huonoin Omnium Gatherum, sillä jotenkin miksaus ei toiminut, ääni puuroutui aika pahasti. Hetki katsottuamme lähdimme kuuntelemaan Perturbatoria. Sehän toimi livenä hemmetin paljon paremmin kuin levyltä, eli aivan päinvastainen kokemus edellä mainittuun verrattuna. Erityisesti pidin kappaleen The New Black / Retrogenesis livevedosta. Synamies arvostaa.

Päivän paras varmaankin energinen alt/groove metallia soittava Detset. Olin kuunnellut sitä levyltä hyvän aikaa ja tykännyt joka biisistä. Livenä bändi veti vieläkin paremmin. Pienellä sisäklubilavalla oli mukavan tiivis tunnelma.

Carcass ja Korn kiinnostivat vähemmän. En ole näitä bändejä kuunnellut tarpeeksi, ei ihan top-kymppi bändejä itselleni muutenkaan. Lähdimme Kornin neljännen biisin aikana pois. Väsymyksen piikkiin, eikä harmita yhtään.

Lauantai

Eletään tätä päivää, joka sattuu olemaan vuosipäivä, minun ja vaimoni Veeran neljätoistavuotishääpäivä! Norsunluuhäät, jos tarkkoja ollaan. Onnea me!

Herään nukuttuani melko kehnosti. Ensimmäinen yö hotellissa ei suju koskaan hyvin. Ainakaan kuuma ei ollut, ilmastointi pelaa. Kahdeksan jälkeen aamupalalle ja sitten… iskee karmea väsymys uudelleen. Päätän ottaa unta kuulaan pari tuntia, koska muuten en jaksa päivällä. Se kannattaa, nimittäin herätessä olen paljon virkeämpi.

Päätämme mennä katsomaan päivän ensimmäisen bändin, Shape of Despairin. Kyseessä on itselleni erittäin tärkeä yhtye. Tällä bändillä ei ole yhtään huonoa biisiä. He aloittavat heti kärkeen lempparillani, Written in my scars. Loppukeikka onkin sitten pelkkää laskettelua ja kylmiä väreitä. Vieressämme oleva nainen kyynelehtii läpi keikan. Musiikki on ihan parasta.

Shape of Despairin jälkeen ei olekaan sitten mitään ihmeellistä. Käymme raidaamassa Merchin ja mukaan lähtee pari paitaa, itselleni The Mist from the Mountainsin tyylikäs paita ja rouvalle vaalea Tuska Lady Fit. Katsomme samalla hetken Insomniumin keikkaa ja lähdemme sitten Rediin hääpäivälounaalle.

Aamupäivän unieni ja aikataulujen venymisen vuoksi missaamme Rainbow/Deep Purple-nokkamiehen keikan, mutta haitanneeko tuo, kun illalla on vielä monta hyvää tiedossa. Menemme katsomaan vielä ainakin VOLAn, The Mist from the Mountainsin, Soilworkin ja Mercyful Faten.

Tuskassa on paljon ihmisiä ja sosiaalinen ähky on koko ajan läsnä, vaikka emme ole tavanneet vielä hirveästi tuttuja. Selvinpäin sitä huomaa, ettei kovin hanakasti hakeudukaan tarkoituksella mihinkään tuttuun porukkaan vaan mieluummin hengailee rouvan kanssa kahdestaan. Pitäisi varmaan kuitenkin moikata pari hyvää tyyppiä, kun kerran täällä ollaan. Tuskailemisiin!

Tässä kirjoituksessa on 427 sanaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 33-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää