Tänään on 6.9., eli isäni syntymäpäivä. Hän olisi täyttänyt 67 vuotta, ellei syöpä olisi vienyt tammikuun 15. päivä 2019, ennenaikaisesti, odottamatta ja liian nopeasti. Hän ei itse halunnut vielä kuolla, mutta minkäs tuolle mahtaa.
Muistelen isää säännöllisesti. Viime vuoden lokista löytyy joitakin hänen ajatuksiaan omasta syntymäpäivästään.
Isä rakasti luontoa ja kukkia. Hän haikaili paljon menneitä, kuten minä teen juuri nyt. Ympyrä sulkeutuu.
Tässä maailmassa on luovuttava ja päästettävä irti kaikesta, jota rakastaa, vaikka ei haluaisikaan. Kunnes koittaa aika, jolloin on itse lähtövuorossa.
In memorial – luopumisen tuskaa, perjantaina 11. maaliskuuta 2011
Isäni oli viisas mies. Alla olevassa kuvassa hän on varmaankin suunnilleen sen ikäinen kuin minä nyt.
Tuntuu vieläkin jotenkin kummalliselta, että ihmisiä vain katoaa elämästä. Ensin poistui isäni isä vuonna 2001, sitten isäni vuonna 2019 ja mummoni vuonna 2020. Setäni on vielä täällä, hänelle terkut, jos sattuu tätä lukemaan.
Menetykset tuntuvat raskailta, mutta elämä voittaa aina. Siihen asti kun on aika lähteä.
Tänään on muuten ollut hyvä päivä kaikin puolin. Olen varma, että isäukko olisi meikäläisestä ylpeä. Rakastan sinua iskä.
Tässä kirjoituksessa on 214 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:49) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ikävä ei lopu
Hyvää 66-vuotissyntymäpäivää rakkaalle isälleni sinne taivahan sienimettälle. Juon muistoksesi kahvikupposet.
Vaikka en ole suuremmin syntymäpäiväihmisiä, niin ihan kiva, kun joku huomioi. Muutama ystävät muistivat, mutta pitkäaikaisemmat läheiseni eivät. Tarkoitan äitiäni. Äitini on vanha, eikä enää muistanut, kuten tähän asti vielä on tehnyt. Ei se mitään. Aika tuo muutoksia itsekunkin elämiin. Enpä itsekään muista paljon kenenkään syntymäpäiviä.
Ystävät on perhe, jonka voi valita (keskiviikkona 08.09.2010)
En ole oikein juhlaihmisiä, enkä hyvä juhlien järjestäjä. Yleensä mieluummin pakenen. 50 vuotis -juhliani pakenin Kreikkaan 1. vaimoni kanssa. 10 vuotta myöhemmin pakenin 2. vaimoni kanssa terveyskeskukseen, jossa minulle oli aika varattuna verikokeeseen.
Syntymäpäivänä syömässä (keskiviikkona 07.09.2016)
En halua kuolla, mutta en haluaisi aloittaa alustakaan tässä maailmassa, syntyä ensin vauvaksi jne. Helvettiähän se olisi sellainen.
Elämää tiimalasissa (tiistaina 21.9.2010)
Torstaina toivo taas viriää ja aurinko pilkistää risukasaan. Eteenpäin vain on mentävä, kuten äitini aina sanoo. ”Eespäin eespäin, tiellä taistojen”, punaliput liehuivat ennen vanhaan. Taaksepäinkään ei pääse ja pakoilleen ei voi jäädä. Yksinaruinen kiikku ei ole vaihtoehto. Ja enhän minä kokonaan siunauksista paitsi jäänyt. Olen saanut neljä ihanaa lasta ja jo kolme lastenlastakin. Toivon, että heillä menisi hyvin. Pysyisivät pois pahasta, eivät tekisi tyhmyyksiä vaan lujittaisivat avioliittonsa perustuksia, menestyisivät ja saisivat elää lihavassa maassa.
Torstai on toivoa täynnä (torstaina 17.9.2010)
