Tänään tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Ei livenä, ei somessa, ei missään – mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan? Tuntuu, että ihmiset liikaakin tuhlaavat energiaa turhanlänkyttämiseen.
Ensimmäistä kertaa sama rytmi viikonloppuna kuin arkenakin. Tuntuu jotenkin hyvältä, ettei ole niin epäsynkassa.
Matolla juoksen ennätysnopean 5 kilometrisen, 26 minuuttia. Päälle lihastreeni. Illalla Overwatchia. Kiva lauantai.
Ei sen kummempaa reflektoitavaa tänään.
Tässä kirjoituksessa on 69 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:29) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Loppiainen
Huomenna aion tehdä edes jotain toisin.
Sanoin näin maanantaina viitaten yömyöhään venyneisiin päiviin, erityisesti työpäiviin. En tehnyt mitään toisin. Itse asiassa joka ikinen arkipäivä tällä viikolla on venynyt puolilleöin. Fiduiks män’, niinsanotusti.
Tärkeintä on, että ei stressaa. Vaikka päivät ovat olleet täynnä tekemistä, stressitasot ovat pysyneet alhaalla. Elämme merkittäviä aikoja. On isoja juttuja, joista voin kertoa vasta hieman myöhemmin. Niistä omat kirjoituksensa sitten, kun aika on.
Viime aikoina olen ottanut käyttöön jälleen uuden sovelluksen. Androidille ja iPhonelle kehitetty RoutineFlow auttaa toistuvien rutiinien toimeenpanemisessa. Olen nykyään todella tapa- ja rutieeniorientoitunut ihminen, mutta pelkät tavat eivät ole jotenkin riittäneet etenkään aamuisin. Minulla menee yhä liikaa aikaa heräämiseen ja pöntöllä puhelimen näpyttämiseen.
RoutineFlowilla voin ajastaa kaiken mitä teen, jotta ehtisin lenkille ajoissa, töihin ajoissa. 12 pienen asian tekeminen vie yllättävän pitkän ajan, jos välissä katoaa punainen lanka. Vaikka tehokkuuteni onkin 90%, se voisi olla myös 99-100%. Tämän avulla se tulee olemaan sitä, näin kahden päivän näyttöön pohjaten.
Toisena nostona katsoin juuri elokuvan nimeltään Stutz. Itku pääsi. Suosittelen kaikille. Arvio löytyy Rollekinosta ja traileri tästä:
