Päivä alkaa hyvin, mutta iltaa kohden iskee melko voimakas ahdistus. Yhtään ei helpota elokuvavalinta Kenneth Chamberlainin elämän ehtoopuolesta tai kirjavalinta aiheesta Holokausti. Osaan selvästi tämän homman.
Meinaan unohtaa koko lokikirjan. Nukkumaanmennessä ei ole hyvä fiilis. Tuntuu, että kaikki ympärilläni ovat käytökseeni pettyneitä, vaikka olen vain yrittänyt käpertyä omaan rauhaani. En aina jaksa olla odotusten vastainen.
Silmäni eivät pysy auki.
Tässä kirjoituksessa on 74 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:38) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Sunnuntain ajatukset
Herään taas kymmeneltä. Jännä, ettei viikonloppuisinkaan nukuta pidempään. Noin seitsemän tuntia unta. Edellisillan migreeni ei enää tunnu päässä.
Sataman kotakahvilassa on vierailulla kaksi alpakkaa, joita menemme katsomaan lounasaikaan. Sää on aivan paska, loskaa ja vesilammikkoja joka puolella. Lapset tykkäävät alpakoista.
Perinteinen kahvijutustelu. Menneiden muistelua ja hiljaa istuskelua. Joku käyttää liikaa hajuvettä. Yskittää. Olen allerginen ihmisille.
Iltaa kohden hieman työjuttuja ja budjetointia. Alkaa taas särkemään päätä. Migreenilääkettäni ei jostain syystä uusittu. Sain vain viestin ”MAXALT RAPITAB: reseptiä ei uusittu. Novan sotekeskus, Avosairaanhoidon palvelut, Keski p. 0142691811. Kanta-palvelut”. Sinimustan hallituksen syytä tämäkin, perkele. Mentävä yksityiselle.
Huokaus. Huomenna on maanantai. Mutta nyt on nyt. Nautitaan hetkestä.
