En tiedä kuinka monta kertaa olen vaihtanut muistiinpanosovellusta, mutta taas on vuorossa Obsidian. Craft on vaan auttamatta liian hidas Linuxilla ja selaimella. Varsinkin muistiinpanojen jäsentely on yhtä tuskaa. Kirjoittamisen pitää sujua kuin tanssi, muuten turhauttaa.
Aamukahvit EH:ssä (tulee aina Spede mieleen). Laita kolmas espressoshotti, sanon baristalle. En voi taas henkisesti kovin hyvin. Turhauttaa tämä elämä. Veera muistuttaa viimeisestä kakkupalasta.
Päivät kylmenevät. Syksyinen fiilis on mukava. Tänään villasukat ja villapaita on kaivettu pitkästä aikaa kaapista ylle.
Hyvin unta. Hyvä juoksulenkki uusilla kengillä. Rapsakka kymmenen asteen syyssää. Jotenkin olen kaivannut tätä. Pysähdyn Tuomiojärven takana avautuvaan metsään ja hengitän. Niin rauhallista ja mukavaa.
Pian on ne kelit, kun hengitys höyrystyy. Pääsee juoksemaan kuin Rocky konsanaan.
Nautin näistä rauhallisista hetkistä.
Onneksi on perjantai
Ristus mikä viikko. Enpä muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä paljon toimintaa.
14 palaveria
9 puhelua
Lukemattomia läpikäyntejä, speksaamisia
55 suoritettua tehtävää
Tavallaan hyvä asia. Mutta kyllä tässä pää pyörällä on. Onneksi viikonloppuna ei ole mitään. Pakko levätä.
Me ollaan hävitty tää peli
Minulla ei ole tällaisten myllypäivien jälkeen mitään mahdollisuutta jäsennellä ajatuksiani iltaisin. Onkohan tämä päivittäinen recappaaminen ihan sairasta puuhaa? Tarjoilen vain treenausmateriaalia jollekin tekoälylle… Huokaus.
Paljon kaikkea
Tämä on taas yksi niistä päivistä, kun on liian paljon tekemistä, mutta liian vähän aikaa. On kuitenkin mukavaa päästä luomaan uutta. Saan työstäni valtavasti iloa, vaikka se onkin välillä vähän pirstaleista. Myyntiä, projektinhallintaa, speksaamista, työkaluja ja jopa pientä koodaamista. Vähän kaikkea, ei vielä niin sopivassa suhteessa.
Elämä on ruuhkaista, kun firma ja lapset kasvavat. Mutta pääasia, että mennään eteenpäin.