Taas on viikko paketissa. Olo on hämmentynyt, monestakin syystä. Päällimmäisenä on kuitenkin positiivisuus ja toiveikkuus. Kaikki asiat elämässäni eivät ole vieläkään kuten haluaisin ja moni juttu hiertää. Kunhan saan vielä viimeisenkin vastaan hankaavan pilarin pois päiväjärjestyksestä, sitten minua ei pysäytä mikään.
Uskon, että kovalla työllä saan aikaan tuloksia. Jos se ei riitä, ei riitä mikään. En ole täällä turhanpäiten. Teen kaikkeni, enkä koskaan luovuta.
Siitä tietää, että arki on täydessä vauhdissa, kun töissä on pelkkiä palavereita putkeen. Sää muuttuu hiljalleen syksyisempään suuntaan. Nautin tästä vuodenajan vaiheesta.
Minulla ei ole taaskaan juurikaan ajatusta, jota tallentaisin päiväkirjaani, mutta se onkin päiväkirjan luonne. Kyseessä on enemmän päivittäinen rutiini. Joten olkoon tämä nyt tällainen.
Ja, kas niin. Kirjoittamisen keskeytti muutenkin lapset, ruoka ja Linux. Huomisiin!
Päivä 13441
One Summer Day on maaginen kappale. Herkistyn erityisesti aina kun tyttäreni soittaa sen.
Tällä viikolla olen ollut onnellinen.
Päivä 13440
Lotta soittaa pianoa. Tykkään kuunnella tyttäreni soittamista. Hän osaa Joe Hisaishia, Queenia ja vaikka mitä. Niin taitava. En muista milloin itse viimeksi soitin klassista pianoani, vähän jäänyt tämä rutiini. Pitää petrata jossain vaiheessa.
Kaiken työkiireen keskellä tänään tuntuu hyvältä. Jostain syystä on positiivisempi ja optimistisempi fiilis. Ihan joka päivä tällaista oloa ei minulle suoda.
Ehkä tämä tosiaan tästä. Haluan uskoa, että kaikesta selviää. Hyviä asioita tapahtuu. Ei tämä aina niin kamalaa voi olla, eihän?
Sunnuntain ja maanantain välinen yö on jostain syystä katkonainen. Aamu alkaa kolmella kupilla kahvia ja lopulta olen vähän liiankin ”hyper”. Saan kuitenkin todella paljon aikaan hyviä asioita. Ensimmäinen päivä pitkästä aikaa, jolloin onnistun lopettamaan kuudelta, klassiseen ”hard stop” -tyyliin.
