Tänään on ollut keskivertoa parempi boogie kaikessa tekemisessä. On niin mukava tehdä etäpäivää kotona, vaikka päivä onkin super kiireinen. Tuntuu, että tähän aikaan vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Olen jo iltapäivällä aivan loppu.

Huolia ja murheita riittää, mutta ainakin tänään ne pysyvät taka-alalla. Handlaan tämän. Kyllä tästä hyvä tulee.

Illalla vaimon kanssa syömään. Saamme romanttisen pikkupöydän ikkunapaikalta. Ulkona sataa hiljalleen puuterilunta. Jouluinen, nostalginen tunnelma. Otan vielä fonduejälkiruoan ja cappuccinon.

Viikonloppuna lepään. Olen sen ansainnut.

Silmät eivät pysy auki…

Terapiapäivä. Hyvin laajalti traumojen läpikäymistä. Jotenkin osaltani kuljen autopilotilla, alkaa olla sitä aikaa vuodesta. Kotimatkalla otan juoksuaskelia ja juoksenkin normitamineet päällä noin kilometrin vaivatta. Alkaa olla ikävä valoisassa lenkkeilyä. Puolitoista viikkoa liikkumatta, mutta saumaa eikä jaksamista ole. Terapeuttini mielestä kannattaa levätä loppuvuosi. Ehkä teenkin niin.

Olen todella tyytyväinen päivän saavutuksiin. Ylpeä saa olla myös tyttärestä ja vaimosta. Veera oli katalysaattorina Kelan tulkkauspäätökseen kieltää tallenteiden tulkkaus (ks. kannanotto) joka kumottiin tänään.

Aivan liian kiireinen ja kaoottinen päivä. Koko päivä ihmisten tapaamista ja auttelua, mikä on tietysti mukavaa, mutta imee ihmisestä mehut. Olen ennätysväsynyt.

Monessakin mielessä ikävä päivä. Heti aamusta iskee migreenikohtaus, joka menee onneksi ohi muutamassa tunnissa. Tämän jälkeen hieman traumamuistoja kehiin. Työpäivä takellellen, mutta kunnialla kuitenkin.

Huokaus. Synkät päivät saisivat jo riittää.

Illasta Clintti Itäpuun leffa. Jotain hyvääkin.

Eipä voisi maanantaisempi fiilis enää olla. Paitsi, että maanantai on kohta ohi.