• 17km juoksulenkki
• Pizza
• Mansikoita
• Netflix
• Ahdistus
• Sauna

Päivän päättää jäätävä migreenikohtaus. Aika moni listan kohdista varmaankin edesauttanut asiaa… öitä.

Herään kahdeksalta, ei puhettakaan, että yhtään aikaisemmin. Aamulenkit ovat nyt jääneet, ei vaan pysty. Mieluummin nukun sen pari tuntia. Pakko ottaa aamun päästä, jos illan päästä ei uni tule silmään ajoissa.

En ehdi syömään aamupalaa, koska mieli tekee Espresso Housen mokkalattea. Neljällä shotilla espressoa tähän väsymystilaan.

Jotenkin kohtuullisen rankka terapiasessio tänään. Traumojen läpikäyntiä. En tiedä. Tuntuu, että puhun taas mitä sylki suuhun tuo. Kai se on tarkoituskin.

Nyt on ihme sattumuksia ympärillä. Työkaverilla irtoaa autosta ja toisella jotain muuta. Tullessani terapiasta, Veeralla poksahtaa silmälaseista linssi irti. Ei muuta kuin optikolle viittomakielen tulkin rooliin. Huvittaa nämä sattumukset, ei sentään isompaa.

Juuri kun olen lopettelemassa, töissä sattuu isomman luokan digitaalinen tulipalo. Saan tilanteen ratkaistua vajaassa tunnissa. Eipä onnistunut töistä lähteminen ennen neljää. Mutta 16:40 tuntuu sekin aikaiselta.

Illalla teen työhön liittyvää laskentataulukkoa, koska en keksi muutakaan. On tämä vaan niin mukavaa. Olen sairas yksilö, minkäs sille mahtaa. Pe-su teen kyllä ihan jotain muuta, lupaan.

Päivän kruunaa tämä:

Mukavaa juhannusta!

Ja taas on päivä enimmäkseen takanapäin. Palaverit ohi viiden aikaan, jonka jälkeen ”katsonpas sähköpostit ja aspatiketit”. Kolme tuntia myöhemmin…

Pitäisi opetella lopettamaan ajoissa.

Huomenna tavoite on lähteä viimeistään neljältä juhannuksenviettoon. Saa nähdä onnistuuko.

Havahdun hereille henkäni haukkoen. En saa happea. Kello ei ole varmaan vielä puolta yötäkään. En saa itseäni rauhoittumaan. Hei Pimeys, vanha ystäväni, yölliset paniikkokohtaukset ovat tulleet takaisin. Toivon, että kyse ei kuitenkaan todella ole monikosta, sillä nämä tuntuvat pahemmalta kuin mikään mitä tiedän. Kuumuus on paahtava. Minun on pakko nousta ylös.

Kävelen keittiöön. Tuntuu kuin jokin epäpyhä voima painaisi päätäni alaspäin. Lämpötilamittari näyttää lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Nyt on tukala olla. Juon lasillisen vettä. Hengitän, tai ainakin yritän. Ehkä se on tämä kuumuus. Ehkä se on elimistössäni yhä kiertävä kofeiini. Ehkä se on venynyt maanantain työpäivä. Ehkä se on liian vähän vapaa-aikaa. Ehkä se on tämä kaikki.

Havahdun käytävän herätyskelloon. Mihin yö katosi? Nukahdinko minä, mukamas? Kello näyttää 6:30. Nousen pystyyn, tepastelen ympäriinsä. Tuntuu kuin olisin noussut haudasta. Kirjaimellisesti raskas ja väsynyt olo.

Päätän, että painun takaisin nukkumaan, nyt kun kerran pystyn taas tähän. Suljen silmäni. Avaan ne uudelleen kahdeksalta. Hampaat ja aamupala. Lenkin päätän skipata, samoin vitamiinit ja muun pienen tilpehöörin. Nyt ei kiinnosta.

Pojan kädestä kiinni. Risteyksessä sanomme heipat, poikani matkaa eteenpäin ja vilkuttaa ylittäessään suojatien matkallaan kohti kesäkerhoa.

Töissä tavallisen kaaottista. Palavereja karkeasti 10-15. Päätän, että jos selviän tämän lihamyllyn läpi, lopettelen ajoissa työt.

Puoli kahdeksalta istun yhä komentorivin ja koodieditorin välittömässä läheisyydessä. Olen päässyt lähtemään ennen viittä, mutta jatkan kätevästi hommia kotona.

Kai minä sitten olen jonkin sortin työnarkomaani.

Loma tulee kyllä tarpeeseen.

Toivottavasti paniikkikohtaukset ovat tältä erää tässä.

Come here sparrow
Watch my hand
Black and blue seeds
That’s what my hand can
Now’s the only
time I know

Tyhjä olo. Kahden julkaisun päivä. Herätys kuudelta ja heti maanantai tehokkaasti käyntiin. Kahdeksasta kahdeksaan töissä, sitten kotiin. Kotona vähän lisää nakuttelua. Onkohan minulla muuta elämää? Hikinen päivä tänäänkin. Lämpötilat edelleen 26.16-28.97 °C. Arvaatko missä on viileintä? No saunassa tietenkin, 26.16 °C.

Huomenna jatkuu hullunmylly. Asiakaspalaverit klo 10-11 ja 13-15. Voisin melkein tehdä hommia niin, että pääsen lopettelemaan esimerkiksi kolmelta. Ehkä jotain kompensaatiota voisi näistä venymisistä itselleen järjestää. Ehkä. Se on hankalaa, kun työn tekeminen on niin kivaa. Mutta se ei saisi olla liian kivaa.