Sairaan vilkas maanantai. Energiat sen verran lopussa, että nyt ei irtoa lokia. Pakko elää taas hetki kerrallaan.

Hyvää syntymäpäivää Veera ❤️

Päivän saldo: Paljon onnellisuutta ja mukavaa aivot narikkaan -tekemistä. Olen enimmäkseen pystynyt välttelemään ahdistusta. Overwatch, Shogun-sarja ja viihteellinen tekeminen on pitänyt mielen virkeänä. Rutiineista ei voi poiketa, joten totta kai käymme Veeran kanssa myös kahvilla. Lapset tulevat kotiin iltapäivällä.

Arki saapuu taas. Toivotan kaaoksen tällä kertaa tervetulleeksi. Lyön kaaosta nyrkillä naamaan, kun tavataan. Selätän tämänkin, olen varma siitä.

Pyörin ja hyörin, enkä saa kunnolla unta. Aamun herätys jännittää. Ei pitäisi, koska reissusta tulee mukava. Mutta itse matkustelu on jotain, josta en nauti, oli reissu mikä hyvänsä.

Herään jäätävässä koomassa, enkä meinaa saada itseäni hereille. Sleep Cycle kertoo, että olen ollut unessa 3 tuntia ja 7 minuuttia. Oura väittää unen pituuden olleen noin 4 tuntia. Aivan liian vähän. En aio antaa tämän kuitenkaan pilata reissua. Nyt juhlistetaan Veeran synttäreitä. Keskityn johonkin muuhun nyt kuin itseeni ja ajatuksiini.

Nukun junassa pari tuntia käyttäen Veeran taiteltua takkia tyynynä. Yllättävän hyvin saan unen päästä kiinni, vaikka pari kertaa heräänkin käsivarren tai niskan puutumiseen. Pienet nokoset hieman helpottavat.

Helsingissä suuntaamme ensimmäisenä lähijunaan. Jäämme pois Höpläxissä, eikun Hoplaa… siis Hoplaxissa, eli Huopalahdessa. Tästä reippailemme Munkkivuoreen. Minulle aivan uutta puolta Helsingissä, on mukava kävellä, kun kevätaurinkokin sattuu paistamaan. Maaseutumatkailua ”syrjäseuduilla” olisi mukava harrastaa enemmänkin. Siihen saattaisin jopa olla valmiimpi.

Fazer-kahvilaan, ällömakeaa suklaakakkua ja Geisha-latet. Luksusmeininki, eikä kiirettä minnekään. Seuraavana vuorossa Sushi-San. Sushi on niin hyvää, että annan suoraa palautetta kokille: Heittämällä parasta sushia, jota Suomessa olen maistanut.

Munkkivuoresta Ruoholahteen Verkkokauppa.comiin. Peliaiheista elektroniikkaa tarttuu matkaan molemmille. Kampissa toteamme, että parempi jättää vaateshoppailut väliin ja mennä suosiolla syömään. Eat Poke ei petä taaskaan, aivan jumalaisen hyvää hawaiilaista ruokaa. Ähky iskee.

Keskusta on kaaos. Muistan miksi pääHesuli ahdistaa; Aivan liikaa väkeä.

Yht’äkkiä olemmekin junassa, paluumatkalla kohti Jyväskylää.

PS. Finch korvasi RoutineFlown ja Habitican iltarutiinit, kiitos Susannalle suosituksesta Threadsissa.

On kummallista olla kotona, kun lapset eivät ole kotona. En muista milloin viimeksi olisi ollut lapsivapaa viikonloppu. Tuntuu äärimmäisen oudolta. Nyt pitää osata nauttia hetkestä. Veera koittaa muistuttaa, että keskity tähän hetkeen. Ei pidemmälle. Ei huomiseen. Vaan siihen mitä on nyt. Oma rauha. Hiljaisuus.

Manu oli hieman surullinen bussille saattaessa. Tulee kuulemma kova ikävä. Niin minullekin. Mutta suru pois, sunnuntaina nähdään.

Kanansiivet fryeriin ja henkilökohtainen chill mode päälle. Nyt ei tarvitse hetkeen miettiä mitään. Päivän kofeiiniannos on jäänyt väliin, joten se ensin alta pois, ettei iske migreeni. Sitten ruokailua ja kenties tämän jälkeen videopelien maailmaan. Tulevaisuus saa odottaa.

Hengitä.

Ole.

Relaa.

Päivän saldo:

• Terapia
• Kasa palavereita
• Podcast-nauhoitus

Paljon tapahtuu. Kaaos ei lopu. Näistä lisää myöhemmin.