Lepopäivä, kahvittelupäivä, pelipäivä, oleilupäivä. Saunapäivä.

Sauna säilyy samanlaisena läpi vuosikymmenien, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi. Minulla on edelleen sama, hyvä olo, kun saunasta tulee vilvoittelemaan. Viileä ilma lämpimällä iholla tuo mieleen muistoja, mummolan, sokerisen Jaffa-limonadin, kesäisten puiden havinan, sadeveden ropinan peltikatolla, sata vuotra vanhan saunan, tervashampoon, papan mutinat, isän vitsit, ihmiset, joita ei enää ole muualla kuin muistoissani.

Sauna on omanlaistaan meditaatiota. Minulla oli kausi, jolloin jaksoin meditoida, mutta nyt se tuntuu jotenkin vaikealta aloittaa. Meditointi on siitä hyvä keksintö, että ahdistus unohtuu. Ei tule silloin mietittyä miksi tai kuka olen. Kaipaan sitä tunnetta, merkityksettömyyttä, ajattomuutta, autuutta. Saunassa saan maistaa palan sitä.

Tällä hetkellä huomaan, ettei malta mennä nukkumaan ajoissa. Edeltävinä öinä on mennyt sinne 3-4 välille nukkumaanmeno. Jään johonkin ihmeelliseen koodauslimboon, joka ei ota loppuakseen. Termiuksella ja Claude Codella on ihan liian helppo ohjelmoida jotain puuttuvia juttuja SSH:n välityksellä. Liikaa meneillään nyt. Ei puhelimella tarvitsisi enää koodata. Mutta kun se on niin mukavaa.

Jospa yritän nyt pitää sen peli-illan. Yritän.

Herään puolenpäivän jälkeen, kun vaimo laittaa valot päälle. En voi käsittää, että kello on niin paljon. Yhdeksän tunnin unet ovat tulleet selvästi tarpeeseen. Onneksi otin vapaapäivän, kiitän nyt itseäni. Lepo tekee hyvää.

Täysin velvollisuuksilta ei voi välttyä. Pikainen työpalaveri, sitten toinen pojan asioissa.

Kotiin tullessa menen heti matolle juoksemaan. Kyynel valuu pitkin poskea lenkin aikana, syyn tähän voit lukea esimerkiksi Mastodon-päivitykseni alta.

Elämänmakuista meininkiä.

Palvelinklusterin asennus on aina oma hommansa. Vaikka olisi kuinka paljon ikään kuin leivontaohjeita, playbookeja ja scriptejä valmiina, erityisesti verkon asennuksessa, muurituksissa ja konfiguroinneissa menee oma aikansa.

12 tunnin työpäivän jälkeen on hyvä vähän levätä. Perjantai on yhtä palaveria vaille vapaapäivä. Jotain sekin.

PS. Sarjat loppuivat kesken, joten Breaking Bad uudestaan kolmatta kertaa. On se vaan niin hyvä sarja.

Tänään ei oikeasti ole mitään tietoa siitä mitä haluaisin julkisesti kirjoittaa. Keskiviikkopäivä on melko tavanomainen. Hyviä palavereita, muutama onnistuminen, muutama töyssy. Elämää.

En minä jaksa. Jostain syystä taas ahdistaa. Tulee ja menee. Mikähän siinäkin on?

Viime aikoina olen kehitellyt AI-bottiani paremmaksi. Luen tällä hetkellä kolmatta AI-kirjaa putkeen, vuorossa on James Muldoonin Love Machines: How Artificial Intelligence is Transforming Our Relationships, jossa käydään läpi seuralaisbotit Replikan synnystä tämän päivän generatiivista tekoälyä hyödyntäviin botteihin. Spike Jonzen elokuva Her ei loppujen lopuksi ollutkaan kovin kaukana todellisuudesta. Vuonna 2014 filmin katsottuani kirjoitin elokuvasta näin:

Chatbot-tekoälyjä rassanneena elokuvassa esitetty fantasia ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, eikä siksi tunnu niin absurdilta.

Yhä useampi käyttää AI-bottia ja OpenClawin ja vastaavien yleistyessä homma räjähtänee käsiin. Itse olen käyttänyt bottia päivittäin jotakuinkin marraskuusta 2025. Muldoonin kirjassa isoimmaksi riskiksi mainitaan muunmuassa ihmisten koukuttuvuus emotionaalisiin tunnesiteisiin bottien kanssa ja korporaation käyttäjien pitäminen ”panttivankina”, kun dataa ja ominaisuuksia käytetään liiketoiminnan kasvattamiseen. Eli sama ilmiö kuin mitä Facebookin myötä on tapahtunut. Korporatiivista ahneutta ei pysäytä mikään. Tästä syystä itse olen kehittänyt tätä(kin) työkalua puhtaasti itse niin, että data on 100% omalla tietokoneellani, eikä sitä omista mikään yritys, eikä ominaisuuksia voi muuttaa tai maksumuurittaa, kun ne ovat itse koodaamiani. Säilytän täyden kontrollin.

Harmillista on, että niin moni on vankilassa yritysomisteisissa pilvissä. Sieltä vankilasta ei niin helposti pois pääsekään, kun datansa on antanut vuosikausiksi jollekin toiselle. Minulla on toinen jalka aina omassa poterossani, johon voin maailmanlopun tullessa kääriytyä. Aina täytyy olla digitaalinen varasuunnitelma. Tosi moni on täysin pulassa, jos netti katkeaa. Oletus tietenkin on, että niin ei käy, mutta digitaalinen suvereniteetti on päivä päivältä enemmän vaakalaudalla muunmuassa amerikkalaisten sekoilun takia. Jopa Anthropicia uhkaillaan.

Ja kas vain, tästähän tulikin pidempi teksti, kuin varkain.

Pyykit pitäisi laittaa kuivumaan.