Onnistumisia

Illalla rupesi särkemään päätä, joten menin suosiolla ajoissa nukkumaan kymmenen aikoihin. Kello oli herättämässä seitsemältä, mutta jostain syystä sisäinen kelloni pakotti silmät auki jo ennen sitä. Näin se rytmi käännetään.

Rutiinit rullaamaan, eli suolen tyhjennys, hampaiden harjaus, vaa’alle… Tässä kohtaa järkytyin, taas tullut kilo lisää. Joulukinkku ei sula nopeasti, mutta eiköhän se kohta lenkillä lähde. Lenkkivaatteet niskaan. Aamupalalle, eli luonnonjogurttia kuppiin, marjoja mikron kautta, granolaa ja ääntä kohti. Jogurtti ja marjat loppuivat, rouva saa hakea myöhemmin lisää kaupasta.

Hetken kaikesta huolimatta arvoin lähdenkö lenkille vai en, vaikka lenkkivaatteet olivat jo puettuina. Keksin itselleni tekosyitä helposti. Oikeaa lonkkaa särkee jalkaa ylös nostaessa. Maanantain Harjun lenkillä tapahtui jotain, ehkä jalka oli nousuissa väärässä asennossa tai sitten oli kulunut liian monta lenkitöntä päivää kinkkua popsiessa. Oli miten oli, päätin lähteä tänäänkin ulos. Ja ei sattunut jalkaan juostessa sittenkään yhtään. Turha huoli. Hyvä lenkki.

Samoilla vauhdeilla parinkymmenen minuutin lihaskuntotreeni. Olikin yllättävän rankkaa.

Jotenkin treenailuani varjostaa sellainen tietynlainen hölmö mustavalkoinen ajattelu. Jos skippaan päiviä, pidän itseäni totaalisena vetelehtijänä. Jos teen juoksulenkin päälle lihaskuntotreenin, tuntuu että puristan taas liikaa mailaa. Todellisuudessa minulla on ihan hyvä välimaasto ja osaan pitää välipäiviä riittävästi juoksemisen ja kuntoilun osalta (torstai ja sunnuntai).

Päivän saavutukset

Tuntuu mukavalta, että pystyin heräämään aikaisin touhuilemaan ja vieläpä kohtalaisen virkeänä. Treenailu on paras ajoittaa aamuun. Pitäisi miettiä, miten saisin homman toimimaan myös työarkena. Ehkä kokeilen taas kuudelta heräämistä. Tunnetusti töiden jälkeen iltapäivisin ei enää jaksa yhtä hyvin kuin aamulla kun akku on juuri ladattu.