Liitin blogini jälleen osaksi Fediversumia. Voit seurata näitä tekstejäni pistämällä seurantaan tämän käyttäjän, eli @admin tai ryhmän @rollemaa.fi.
Otin lisäosan aiemmin pois päältä siksi, että se jostain syystä hidasti sivustoa. Ilmeisesti 20 vuotta tekstejä on WordPress-instanssille liikaa. Ei tämä mikään nopea tälläkään kertaa ole, mutta en ole jaksanut tätä vanhaa blogia erityisemmin optimoida. Ehkä joskus. Projekteja on hieman liikaa. Toinen syy lisäosan deaktivoimiselle oli, että en ole varma haluanko jakaa kaikkia päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni automaattisesti someen. Toisaalta, kirjoitan tietoisesti julkisesti, joten eipä se haittaa, jos näitä selaa muutama silmäpari enemmän.
On mukavaa, että on perjantai. En ole ehtinyt vielä rentoutua, töiden jälkeen jatkan kotonakin koodaamista. En oikestaan tiedä miksi. Ongelmanratkonta jää pitkän viikon jälkeen päälle. Aivan kuin henkilökohtaiseen muutoslokiin ei olisi kertynyt jo tarpeeksi tavaraa. Kuinka monta suoritettua tehtävää on riittävästi? 10, 15, 20? Tänään niitä on 25. Releaseja kolme, julkisista mm. WordPressin tumman tilan mahdollistavan lisäosani korjauspäivitys.
Voisin laittaa koneet kiinni…
Tässä kirjoituksessa on 195 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:03) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Pieniä parannuksia
Tänään on jotenkin hankala reflektoida. Veljeni ilmoittaa heti aamusta, että on kipeänä, joten illan visiitti peruuntuu. Tästäkös Manu pettyy suuresti, mutta unohtaa murheensa pian. Menemme sitten viikon päästä.
Viikon keskimääräinen unimäärä on 6h 43min, kun vakio on ollut jo pari kuukautta 7h 25min. Melkoinen dippaus.
Töissä menee hyvin ja kaikki tietokoneella tekemäni tuottaa minulle suunnatonta iloa. Vielä kun osaisi pitää tekemisen määrän päivätasolla aisoissa. Se on edelleen yhtä haasteellista, kun työnsarkaa on loputtomasti ja kaikki on yhtä kivaa.
Minusta tuntuu, että olen löytänyt jonkin uuden yhteyden lapsiini ja ihmisiin, kun keskityn eri tavalla töiden ulkopuolisiin asioihin iltaisin. Olemme täällä vain häviävän pienen hetken, se on aina syytä muistaa.
Pieniä parannuksia.
