Välikerroksen kanssa nukkuminen auttaa. Yli kahdeksan tuntia hyvää unta. Ainoa mikä häiritsee hieman, on pesulappu ja materiaali. Nämä ovat juoksemiseen tarkoitetut, Stadiumin Everestin välikerroksen osat. Mutta ohut kerros toimii. Aion hommata paremmat, ohuet, bambuiset yövaatteet.

Internetin perusteella yöasuja myydään enimmäkseen naisille. Mikähän siinäkin on? Miehet ovat ilmeisesti yksinkertaisempia. Aiemmin olen nukkunut ilman rihman kiertämää, mutta nyt pohdin pyjamaa.

Maanantain työpäivä venyy. Eväslounaan jälkeen on nälkä iltayhdeksältä. Hyviä juttuja, mutta en tiedä ovatko ylitöiden arvoisia. Toisaalta, yrittäjä ei ole koskaan ylitöissä.

Otan muuten perjantaipäivän vapaaksi. Silloin on yksi palaveri. Mutta muuten en aio tehdä mitään.

Herään, pyörin, herään. Peitto on lattialla. En osaa yhtään nukkua omalla peitolla. Tämä on vieras ja uusi tilanne. Kello näyttää olevan 4:22. Ahdistaa. Väsyttää niin, että pyörryttää, mutta en oikein saa nukuttua. En saa happea. Paniikki iskee. Kaikista tukahduttavinta on tunne, kun keho huutaa lepoa, mutta aivot sanovat, että jokin on pielessä. Umpikuja, josta kääntyessään päätyy vain toiseen umpikujaan.

Nukahdan huomaamatta aamuyön aikana ja herään palvelinhälytykseen 9:30. Painetta tuntuu pääkopassa jo herätessä, joten tiedän etukäteen, että päivän pitkä juoksutreeni on syytä unohtaa, samoin kaikki muu rehkiminen. En halua tahallani triggeröidä migreenikohtausta tai tehdä siitä voimakkaampaa.

Ulkona on satanut yöllä lunta niin paljon, että aura-autot eivät ole pystyneet reagoimaan ajoissa. Jalkakäytävä on vaikeakulkuista. Koska arauspalvelut keskittyvät ensisijaisesti autoilijoiden hyvinvointiin, on sokean kanssa kulkeminen entistä haastavampaa, sillä jättimäiset lumikasat liikennevalojen ja ylitysten yhteydessä hidastavat tehokkaasti töyssyineen, kapeine ylityksineen ja jalankulkijoiden muodostamine polkuineen. Pääsemme kuitenkin sunnuntaikahville onnistuneesti.

Kahvilassa se iskee. Näen valopilkkuja. On aika lähteä kotiin.

Lääkkeet auttavat hieman ja innostun jälleen ohjelmoimaan. Kovin montaa versiota ajatus ei kuitenkaan mahdollista.

Jääkiekon Kanada-USA -jääkiekko-ottelun selostus kuuluu etäisenä televisiosta.

Tämän piti olla lepopäivä. Läppärin kansi kiinni.

Olen pitkään ollut yhteisen peiton fani parisuhteessa, mutta olen myös miettinyt millaista olisi, jos olisikin aivan oma peitto. Asiaa on suunniteltu jo varmaan kuukausia ja tänään koittaa se hetki, kun on aika piipahtaa jälleen Unikulmassa. Vuonna 2023 ostettu sänky on palvellut hyvin ja tuntuu yhä kuin uudelta. Nyt on aika sijoittaa myös uuteen peittoon.

SteadyBody Light, pussilakana ja muutama satalappu köyhempänä kävelen ulos kaupasta.

Illasta viiden kilometrin lenkki, hieman ohjelmointia ja päivityksiä. Serverit, Mastodon, Luku.app. Oikein hyvä lauantai.

Olympialaisia televisiosta. Tuottava, pitkä perjantaipäivä toimistolla. Sallin tänään itselleni välipäivän juoksemisesta ja kotona tilaan artesaaniburgerin. Suomen tappio Kanadalle unohtuu pian kun katsoo Freeski Halfpipen rynäilyjä… Nyt, lepo vain.

Juoksemista, yrittämistä, ohjelmoimista, tekniikoita, somea. Dude sai uuden hinnastosivun.

Juha toteaa, että voisi olla järkevää ottaa lomapäivä. Hyvä idea. Päivät menevät niin suppilossa, että ei ole tullut ajatelleeksi lepäämistä. Pitää poimia kalenterista sopiva päivä, jolloin voisi vetää lonkkaa.

Aamulla autamme Gettomasaa, auto jäänyt luisuun jumiin. Älä kysy. Toimistokalusteukko korjaa vihdoin lempituolini kaasujousen.

Vain elämää. Ruuhka-aika saisi jo hellittää. Asioita vain tapahtuu. Onneksi enimmäkseen hyviä juttuja.