Monesti huomaan, ettei olisi tarvinnut tehdä niin pitkää työpäivää, mutta olen taitava keksimään pakottavia syitä itselleni. Tämä on ainainen, sisäinen ristiriita.

Pizzaa, migreenilääkettä, iltapäiväkahvit, 5-6 tunnin yöunet. Muunmuassa näistä elämäni koostuu tällä hetkellä.

Päivään mahtuu enemmän koodia ja palvelimia kuin läheisten seuraa. Teen töitä tietokoneiden ja tekoälyjen kanssa. Ihmiskontakti jää vähemmälle. Tänään se on erityisen konkreettista, kun toimistollakaan ei ole ketään. Ei edes viereinen yritys. Lunta sataa, katson ikkunasta ulos. Kylmä pimeys katsoo takaisin.

Tyhjä olo.

Ehkä se tästä.