Huonosti nukuttu yö ja aamulla masentaa. Oloon on syy, mutta olen mentaalisesti jotenkin umpikujassa asian kanssa. Doomscrollaan johonkin yhteen asti ja sitten kerään itseni. Pyydän vaimoa kahville. Ulkoilma helpottaa. Kahvila on täynnä väkeä, ihmiset ovat tulleet sadetta karkuun. Emme pääse vakio-istumapaikalle, mutta ei se haittaa.

Iltapäivästä lähden juoksemaan. Sää juoksemiseen on miltei täydellinen – tihkusadetta, viileää, puissa jo ruskeaa. Metsässä alkaa satamaan kovempaa ja joudun pian väistelemään lätäköitä. Palaan takaisin asvaltille. Kaksitoista kilometriä kevyttä juoksemista. Keskisyke pysyy sopivasti 160 bpm kieppeillä. Onneksi ostin Polarin sykehihnan. Nyt voin olla varma siitä, että kunto on ihan hyvä.

Liikunnalla ja ulkoilulla on mieletön merkitys mielialaan. Se pitäisi muistaa aina kun tekisi mieli jumittaa sisällä. Juoksemisen jälkeen voi ottaa lunkisti loppuillan.

PS. Pidän uudesta profiilikuvastani.