Keskiviikkoisin kävelen aamulla tyttären kanssa kahville Coffean kautta ja käyn vaimon kanssa lounaalla. Mukava, miellyttävä rutiini. Aamulla on erityisen leppoisaa kävellä Harjun poikki töihin. Tällä kertaa ekaluokkalaiset hyppivät opettajan ohjeistaessa Harjun portaita ylös.

Työmaalla on edelleen hieman liian kiireistä. Elämä on tällä hetkellä melko kuormittavaa. En usko, että tämä yrityksen pyörittäminen muuttuu hetkeen yhtään helpommaksi. Välissä on ollut paljon seesteisempiä vuosia. Onneksi kaikkeen voi itse vaikuttaa. Ei tämä loputtomiin tule näin jatkumaan.

Päivän lenkki ei toteudu. Olen liian väsynyt. Ehkä huomenna.