Fiilis tänään:

Haluaisin joskus kirjoittaa pidempiä juttuja. Haluaisin joskus olla virkeämpi. Haluaisin juosta metsässä. Haluaisin painaa pääni tyynyyn samalla tietäen, että tulevaisuus tuo tullessaan hyviä asioita. Haluaisin elää ilman huolta.

Mutta sen sijaan murehdin, ahdistun, kuormitun.

Olen elänyt 36 kevättä, kesää, talvea. 36. syksy on menossa. Näistä vuosista aika monta ovat olleet kamalia epäonnen, surun, murheen tai kuoleman täyttämiä vuosia. Koen, että olen elänyt elämästäni puolet. Jospa toiselle puoliskolle sallitaan jotain hyvääkin.

Olen optimisti, kaikesta huolimatta. En vain jaksaisi enää odottaa. Ehkä on hyväksyttävä asiain laidat ja lopetettava odottaminen. Jospa en enää odottaisi, vaan tekisin vain parhaani tällä minuutilla? Sitä olen varmaankin yrittänytkin, mutta ajatus lipsuu aina vain liian kauas. Jatkan yrittämistä. Sen kaikissa merkityksissä.

Elämä on kuin Whac-A-Mole. Kun saat yhden kriisin pois päiväjärjestyksestä, syntyy toinen.