Tulee mieleen se hautakivi-meemi. Klo 10-01 töitä. Jotenkin tänään on outo päivä, kun en malta päästää irti mistään tehtävästä. Sitä vaan tekee ja tekee, vielä kuuden jälkeenkin. ”Hard stopit” ovat takanapäin. Ei pysty lopettamaan. Ei mitenkään päin.

Myös markkinointisaittia on paranneltu.

Viikon tuotteliain päivä. Mutta millä hinnalla?

Maanantai menee jotenkin pirun äkkiä. Optimointijuttuja, palavereja… Syksy pimenee. Yllättävän hyvä mieliala siihen nähden, että melankolia ja väsymys meinaavat puskea pinnalle.

Olen koukussa Sheridanin Yellowstone-saagaan.

Päivän app-suositus Macille: Dayflow.

Tänään on vähän sellainen pään seinään -hakkaamispäivä. Olen tehnyt paljon, mutta enimmäkseen vanhan optimointia. Tuntuu, että tämä koko viikonloppu on mennyt työjutuissa. Mutta se on ihan omaa syytä. Tavallaan inspaa, tavallaan jälkiviisaana ärsyttää taas ”vapaa-ajan” puute. Toisaalta, tätä minun vapaa-aika taitaa olla. Ei ole huvittanut oikein pelatakaan. Keskityn testaamaan uusia työkaluja vain todetakseni, että ”ei tänään”. Tsekkaa vaikka, ei tästä mitään tule. Kritisoin kyllä hieman tällaista open sourcen larppaamista.

Ehdimme sentään tulipaloilta kahville, joskin ilta-aikaan. Varmaan ensimmäinen kerta, kun sunnuntain aamun tai aamupäivän kahvi jää välistä ja olemme kahvilassa vaimon kanssa vasta viiden jälkeen. Kahvila on tupaten täynnä, siis hyvä että mahtuu istumaan. Jyväskylässä on liian vähän kahviloita. Mukavaa, että silti päästään käymään.

Ehkä ensi viikolla otan chillimmin…

Niin varmaan.

Lauantai, migreenipäivä. Se on jännä, että kun nukkuu univelat pois niin rangaistukseksi siitä saa päänsäryn. Onneksi on migreenilääke. Näitä särkyjä alkaa nyt olla, koska työtahti on liian kova.

En malta päästää ”työjutuista” irti lauantainakaan.

Lääke onneksi auttaa pian. Illasta loikoilua ja herkuttelua. Migreenin ja postdromen takia missaan Valon kaupungin tänäkin vuonna. Mutta eipä toisaalta ole mitään intressejä lähteä tuonne ihmispaljouteen. Parempi näin. Lotta ja Manu käyvät katsomassa taideteokset. Mukavaa, että lapset viihtyvät. Ei vanhempia enää näköjään tarvita mihinkään. Paitsi syliin ja turvaan tietenkin, sille ei ole olemassa eräpäivää.

Ei mitään järkevää asiaa taaskaan, mutta silti päivittäisestä kirjoittamisrutiinista pidetään kiinni. Ei se mitään. Ei aina lähde.

Mitenhän on taas perjantai? Lohikeitto jäähtyy, ei kerkiä turhia jaaritella.