Siitä tietää, että arki on täydessä vauhdissa, kun töissä on pelkkiä palavereita putkeen. Sää muuttuu hiljalleen syksyisempään suuntaan. Nautin tästä vuodenajan vaiheesta.

Minulla ei ole taaskaan juurikaan ajatusta, jota tallentaisin päiväkirjaani, mutta se onkin päiväkirjan luonne. Kyseessä on enemmän päivittäinen rutiini. Joten olkoon tämä nyt tällainen.

---

Ja, kas niin. Kirjoittamisen keskeytti muutenkin lapset, ruoka ja Linux. Huomisiin!

One Summer Day on maaginen kappale. Herkistyn erityisesti aina kun tyttäreni soittaa sen.

Tällä viikolla olen ollut onnellinen.

Lotta soittaa pianoa. Tykkään kuunnella tyttäreni soittamista. Hän osaa Joe Hisaishia, Queenia ja vaikka mitä. Niin taitava. En muista milloin itse viimeksi soitin klassista pianoani, vähän jäänyt tämä rutiini. Pitää petrata jossain vaiheessa.

Kaiken työkiireen keskellä tänään tuntuu hyvältä. Jostain syystä on positiivisempi ja optimistisempi fiilis. Ihan joka päivä tällaista oloa ei minulle suoda.

Ehkä tämä tosiaan tästä. Haluan uskoa, että kaikesta selviää. Hyviä asioita tapahtuu. Ei tämä aina niin kamalaa voi olla, eihän?

Tämä Threads-postaus resonoi näin maanantaina:

Sunnuntain ja maanantain välinen yö on jostain syystä katkonainen. Aamu alkaa kolmella kupilla kahvia ja lopulta olen vähän liiankin ”hyper”. Saan kuitenkin todella paljon aikaan hyviä asioita. Ensimmäinen päivä pitkästä aikaa, jolloin onnistun lopettamaan kuudelta, klassiseen ”hard stop” -tyyliin.

Illasta maailmanpolitiikkaa (Donald Trump ja Volodymyr Zelenskyi tapaavat Washingtonissa) (Sky Newsin stream) ja rajapintakoodailuja.

Herään ennen yhdeksää sattuneesta syystä, mutta olen pirteällä tuulella heti aamusta. Tänään olen onnellinen. On niin mukavaa kävellä vaimon kanssa käsi kädessä kaupungilla, kun missään ei näy ihmisiä. Kahvila on sopivan rauhallinen. Jokasunnuntainen deitti, jokasunnuntainen Flat White.

Iltapäivä hurahtaa taas koodaillessa ja irkkaillessa. Sunnuntai on hyvä minulle. Aion nauttia tästä, minuutti kerrallaan.